Puolustusministerimme on ilmeisen vahvasti ajamassa Suomea ja Ruotsia yhä syvenevään puolustusyhteistyöhön, erityisesti hankinta- ja koulutusyhteistyöhön. Sinänsä toivottava kehityksen suunta. Kun näillä näkymillä mailla ei juurikaan ole vaaraa joutua sodan tai sodan uhan aikana vastapuoliksi, luo suuruuden ekonomia monia hyviä mahdollisuuksia kalliilla sotilasvälinemarkkinoilla.
Suomen turvallisuuden etulinja
On selvää, että yhteiset hankinnat ja vaikkapa yhteinen koulutus saattavat hyvin säästää rahaa muuhun tarpeelliseen ja tehostaa kummankin sopimusosapuolen toimintaa. Mutta toiveajatteluun ei ole syytä vajota. Kyseessä on rauhanaikainen puolustusyhteistyö, lähinnä hankinta ja koulutusyhteistyö, ei puolustusliitto. Sillä saattaa olla marginaalinen hyökkäyksiä ennaltaehkäisevä vaikutus rauhan aikana, mutta hyökkäyksen kohteeksi joutunut ei voi sen perusteella toivoa toisen osapuolen tulevan apuun vaikka itse joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
Puolustusliitto toimii sen sijaan myös sodan aikana. Jos esimerkiksi Iso Britannia, Saksa tai vaikkapa USA päättää hyökätä Ruotsiin on meidän suomalaisten lähdettävä Ruotsia puolustamaan, jos tämä liiton ehtoihin sisältyy. Samoin on ruotsalaisten tultava avuksemme, jos esimerkiksi naapurimme Viro tai Venäjä tai Norja päättävät tänne hyötkätä, siis jos liittosopimus sitä edellyttää.
Ainakin meillä suomalaisilla on kokemuksia pettymyksistä puolustusyhteistyön alueella. Vaikka Pohjoismaiden kaikki kuninkaat julkisesti suitsuttivat pohjoismaista yhteistyötä ja solidaarisuutta vielä lokakuussa 1939, totesi Kallio matkalta palattuaan läheisilleen "yksin". Se tieto ei luonnollisesti julkisuuteen asti välittynyt, mikä on kaihertanut monen suomalaisen "uskovaisen" mieltä siitä lähtien.
UKK totesi aikoinaan, että sodan ja rauhan kysymyksissä Suomi ei ole puolueeton. Olipa tuon lausahduksen todenperäisyydestä ihan mitä mieltä tahansa, on rauhan aikana tehdyt sopimukset luettava yhtä tarkasti kuin piru raamattua lukisi, ettei sitten sodan koittaessa joutuisi pettymään. Tämä koskee erityisesti median varassa ajatuksiaan rakentelevaa ns. "suurta yleisöä". Mitä suurempi huoli ja pelko, sitä helpompi on pako pilvilinnoihin. Valitettavasti.
Kyynisenä voisi myös väittää, että kovinpa sopivaan aikaan Ruotsissa tähän puolustusyhteistyön tiivistämiseen herätään. Oma puolustus on ajettu alas, eikä sotajoukkoja nopeasti uudelleen rakenneta. Euroopassa epävarmuus on kasvamassa. Samalla Ruotsi on per capita mitattuna maailman suurimpia, ellei peräti suurin "kuoleman kauppias", siis aseiden valmistaja ja viejä. Mutta asiakkaita toivotaan toki lisää. Aika sopivasti yksi taloudellisesti ja teknisesti realistisimmista suomalaisten Hornetin korvaajista 2020-luvulla on - varmaan sattumoisin? - niin ikään NATO-yhteensopiva Saab JAS 39 NG.
Jäitä hattuun kunkken.
10 kommenttia:
Fantsukulttuurissa missään ei tarvitse olla järkeä.
Vettä säästetään, koska se on fantsua. Hinta tosin nousee sitä mukaa menekki laskee ja sen sekaan pitää panna enemmän myrkkyjä kun se seisoo putkistossa kauemmin, mutta siitä selviää kun semmoisia asioita ei ajattele.
Suomalaisessa juomavedessä ei elä mikään pöpö saati suolistobakteeri! Munuaisetkin saattavat pettää kloorin takia! Fantsua!
Maanpuolustuksen, valtion velan tai minkä tahansa muun asian kanssa on sama juttu. Valitaan fantsuin vaihtoehto ja uskotaan että se on totta.
Fantsukulttuurissa puolustusvoimilla ei tee mitään, koska metsässä rymyäminen ei ole fantsua. Sen sijaan kun toimittaja bannataan venäläiseltä Twitter-tililta on hätä kädessä, koska sellainen siirto hyökkää kaikkea fantsua vastaan.
http://yle.fi/uutiset/ylen_toimittaja_blokattu_venajan_suomen-suurlahetyston_twitterista/7225448
Some on niin fantsu paikka, että sinne ilmoitetaan nykyisin lastenahdistelijoistakin. Poliisille ei viitsitä kertoa, koska se ei ole fantsua.
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/pirkanmaalla-ahdisteltu-pikkutyttoja-poliisi-pyytaa-soittoja-ei-facebook-paivityksia/3353158
Ampparit on muutenkin sellainen sairauskertomus että verenpaine nousee heti jos sitä selaa ilman antifantsuja suodatinasetuksia.
Oikeastaan tälle maalle tekisi vain hyvää joutua Venäjän maakunnaksi. Sillä on sentään vahva keskushallinto, joka vastustaa fantsuilua henkeen ja vereen.
Fantsukulttuuri on muuten ratkaisussut näppärästi maanpäällisen paratiisinsa pikku viat, kuten NSA:n vakoilut, Obaman lennokki-iskut ja al-Qaidan tukemisen Syyriassa päättämällä, etä Venäjä on itse pahuus.
Nyt kyylätään venäläisiä vakoilijoita ja tuomitaan Ukrainan separatistien toiminta, jota Venäjä siten ihan takuulla varmasti ohjaa rautaisella otteella kulissien takana.
Olen kuullut, että Uudessa-Seelannissa on helvetin hyvä meininkin. Sinne voisi lähteä katselemaan uutta isänmaata.
Suomi oletetun uhan rajamaana joutuu kohtuuttomaan rakoon, jos seisoo yksin lännen vartioasemana itää vastaan.
Jos Ruotsilla ja koko läntisellä Euroopalla olisi vähääkään oikeustajua ne tyrkyttäisivät Suomelle niin paljon aseita kun maahan mahtuu ja aivan ilmaiseksi.
Tuskin suomalaisten kannattaa enää olla niin tyhmiä, että uhraudumme yksin itsemme ja muitten länsinaapureittemme hyväksi.
Jos politiikoilta jotain voidaan edellyttää niin sitä, että neuvottelevat kiiruusti meille muitten länsi eurooppalaisten kustantaman aseistuksen.
Tuntuu kornilta, että Ruotsi kehtaa esittää yhteistä aseitten hankintaa maalle, joka ensikädessä aseita tarvitsisi ja vielä omalla maaperällään.
Mikä velvollisuus meillä olisi taas kerran uhrautua muitten puolesta?
Suomella on kaksi vaihtoehtoa, jos puhutaan todellisesta maan puolustamisesta. Ensimmäinen vaihtoehto on liittyminen NATO:on. Toinen vaihtoehto liittyä Venäjän vetämään puolustusliittoon.
Olisipa siinä EU:lla ihmettelemistä, jos Suomi ilmoittaisi kantanaan solmia puolustusliitto Venäjän kanssa, ellei EU kustanna Suomen aseistusta.
Anonyymi, kiitti kommentista.
Ei Suomea pidä lännen vartioasemana itää vastaan kuin jotkut harhaanjohdetut ja vanhoihin nuotiotarinoihin uskovat suomalaiset. Ei meiltä kannata - ei muiden, ei meidän - edellyttää muuta, kuin oman maan koskemattomuudesta huolehtimista. Ja ettei väärää käsitystä synny, emme me uhraa itseämme ainakaan sen paremmin länsinaapureiden, kuin muidenkaan vuoksi ainakaan niin kauan, kun emme itse erikseen tehdyllä ratkaisulla niin päätä tehdä.
Eihän siinä ole mitään kornia, että Ruotsi esittää meille yhteistyötä puolustusvälineiden hankinnan osalta. Kun he noin 10 vuotta sitten päättivät ajaa omat puolustusvoimansa alas ja keskittyä kansainväliseen kriisinhallintaan he unohtivat mitä Stalin Moskovassa Paasikivelle ja Tannerille totesi vuonna 1939 syksyll. "Näin on nyt, mutta kaikki tässä maailmassa voi muuttua."
Kansallisen puolustuksen jälleenrakennustyö tulee olemaan hyvin kallista ja rahoittajia otetaan mieluusti muualtakin. Heillä ja meillä on monessa suhteessa samanlaisia tarpeita ja maailmassa ratkaisuja niihin, jotka tulevat suurempina hankintoina edullisemmiksi.
Kannattaa myös muistaa, että kansallisen puolustuksen alasajo ei Ruotsissa tarkoittanut kansallisen puolustusteollisuuden alasajoa. Itse asiassa maa taitaa väestöpohjaan suhteutettuna yksi maailman suurimmista aseviejistä. Heillä on aina ymmärretty, että uskottava puolustus korostuu, jos huomattava osa materiaalista tuotetaan oman työvoiman toimesta, omassa maassa. Meillä keskitytään ennemminkin käräyttämään lähes olemattoman puolustusteollisuuden vientiponnisteluja lahjushuhuilla.
Meillä on rajattoman monta vaihtoehtoa toimia myös nyt. Jatkaa kuten ennenkin, kasvattaa oma puolustuksemme sellaisiin mittoihin, että se omasta mielestämme on uskottava (pitkällä aikavälillä 2 budjetin menoista riittänee hyvin), liittoutua NATOn jäseneksi, syventää yhteistyötä Venäjän kanssa nyt ainakin heti mieleen tulevin. Jokaisen edellä esittämäni vaihtoehdon osalta on, niiden yksityiskohdista riippuen rakennettavissa vaikka kuinka monta yksityiskohtaisempaa.
Yhteenvetona; eiköhän meidän kannattaisi ainakin pitää päätösvalta omasta puolustuksesta itsellämme niin kauan kuin mahdollista ja keskittyä omien tarpeitten täyttämiseen niillä resursseilla jotka meillä on? Vasta "totuuden hetken"-tullen yrittää pakottaa itsemme taas ratkaisuihin, joilla kansakunta säilyy?
Uskottava maanpuolustus syntyy jousipyssypataljoonasta, jos niin haluaa uskoa. Sattuu vaan olemaan niin, ettei uskottavaa puolustusta kannata analysoida omista, yltiöpäisistä, lähtökohdista. Uskottavan vastuksen analysoi vihollinen ja Suomen osalta se tietää, ettei sitä ole, eikä tule ilman liittoutumista.
Mielestäni tuo uskottavan puolustuksen mantra on edesvastuutonta. Se luo mielikuvan, että pärjättäisiin ja siinä uskossa uhotaan aivan kuin talvisotaankin mentäessä. Nyt asiat ovat toisin. Vihollinen ei jurnuta enää Raatteentiellä.
Pitää olla realisti, eikä luoda illuusiota, jonka mukaan meidän puhtaissa lumipuvuissaan hyvin hiihtävät soturimme pysäyttävät ja tuhoavat nykyisetkin vihollisemme. Jos taannoinen tilanne tänään toistuisi tulisi siitäkin totaalinen teurastus, mutta meidän tappioksemme.
A no nymous
On itsestään selvää, että puolustuksen uskottavuuden arvioinnissa lopulta on merkitystä vain sillä, miten potentiaalinen hyökkääjä tilanteen näkee. Talvi- ja jatkosodastamme huolimatta sitä ei taatusti saavuteta jousipyssypataljoonalla, ei edes pataljoonilla sillä vihollinen ei taatusti jurnuta Raatteentiellä, kuten aivan oikein olet ennusmerkeistä päätellyt.
Varmasti meillä pohteita riittää. Niistä pienimpiä varmaan se, että meillä ei ehkä enää ole tarpeeksi hiihto- ja metsätaitoisia koko maan puolustamiseen?
Mutta on itsensä pettämistä kuvitella, että voimme turvata itsenäisyytemme vain liittoutumalla joidenkin muiden kanssa. Olen vakuuttunut siitä, että meidän kannattaa pyrkiä ylläpitämään hyviä suhteita kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja lähtökohtaisesti huolehtia omasta puolustuksestammekin itsenäisesti. Jos sellainen pakko joskus tulee, että mikään muu kuin liittoutuminen ei enää itsenäisyyttämme turvaa, liitytään sitten.
Olen hakin kanssa muuten samaa mieltä, mutta mitäs me puoustusvoimilla muuta tehdään kuin hoidetaan maan sisäinen turvallisuus. Siihen se kyllä riittää.
Taitaisi olla järkevintä supistaa puolustusvoimia Ruotsin tapaan ja keskittyä asevientiin.
Tuskin meidän kimppuun kukaan hyökkää vaikka emme kallista armeijaa ylläpitäisikään.
Jos Suomen joku haluaa niin siitä vaan. Olemmehan sen jo itse EU:lle antaneet.
Arsenal, kiitti kommentista.
Toivotaan, että emme joudu tilanteeseen jossa maan sisäistä turvallisuutta aletaan meilläkin puolustusvoimilla hoitamaan.
Olen ilahtunut vakaumuksestasi, ettei tänne kukaan hyökkää. Toivottavasti olet oikeassa. Toiveesi varaan en itse uskaltaisi maan puolustusta kuitenkaan ihan vielä jättää.
Itsepetosta ja defaitistinen virhe on kuitenkin väittää, että olisimme Suomen EUlle antaneet. Ehkä nykyjohtomme asenteesta, toimettomuudesta ja päättömyydestä sen kuvan saa, mutta se koskee vain ao. yksilöitä. Ei tätä maata kukaan muu puolusta kuin suomalaiset.
Talvisotamme yksi syy oli Neuvostoliittoon vuotanut tieto Suomen ja Viron puolustusliitosta, jolla pyrittiin sulkemaan Suomenlahti.
Lauantaina 31.05 TV:n ykkösaamussa haastateltiin tasavaltamme Presidenttiä mm. Ukrainan ja Nato:on liittymisen kysymyksistä.
Yleisesti hyväksytty käsitys Ukrainan kriisistä muodostuu siten, että Venäjä pelkää Ukrainassa sekä EU:n, että NATO:n vaikutusvallan kasvua lähialueellaan.
Presidenttimme toi haastattelussaan esille mielenkiintoisen näkökulman Venäjän kannalta. Nimittäin, jos Suomi liittyisi NATO:on niin NATO:n ja Venäjän raja Euroopassa kaksinkertaistuisi.
Jos Ruotsikin liittyisi NATO:n niin Itämerestä tulisi NATO:n hallitsema meri. Melkoinen uhkanäkymä Venäjälle! Paljon suurempi kuin Viron ja Suomen puolustuksellinen yhteistyö 1930-luvulla.
Jos Venäjä näki uhkana Ukrainassa maan lähentymisen sekä EU:iin, että NATO:on niin eikö sillä olisi syytä reagoida Ruotsin ja Suomen aiheuttamaan uhkaan mahdollisen NATO:n liittymisen kautta.
Venäjä välttäisi em. uhan esim. miehittämällä Suomen yllättäen ja nopeasti.
Melkoista sotilaspoliittista shakkia EU:n alueella pelataan. Rauhanliittoonhan me liityimme. Toki kaikki myöntävät, että puolustuspoliittisista syistä. Nyt kun olisi aika lunastaa toive turrvallisuuden maksimoinnista pääsee pupu pöksyyn.
Suomi tuntuu olevan kusessa kaulaansa myöten talouspolitiikassa, puolustuspolitiikassa ja suheissaan EU:iin.
Tätä amok-juoksua tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen. Valon, jonka Urpiainen oli näkevinään tunnelin päässä taisikin olla vastaan tulevan idän pikajunan, vai olisiko ne lähtöisin West-Expressistä?
Satunnainen raportoija
Kiinnitin huomiota samoihin kahteen merkittävään oivallukseen, joiden merkitystä on syytä pohtia perusteellisesti. Ainakin ne selittävät entistä konkreettisemmin Putlerin Venäjän kuvitelluksi helposti leimaamamme huolen pitkän aikavälin turvallisuudestaan. Näin varsinkin kun palautamme mieliin I ja II maailmansodan syyt ja vaikutukset Venäjään.
Lähetä kommentti