tiistai 11. maaliskuuta 2014

Putler - vie sie, myö vikisemma



Nomen est omen? Toivottavasti ei. Mutta kovin samalla tavalla ns. länsimaat ja varsinkin Länsi-Euroopan maat ja EU suhtautuvat Putlerin tekemiseen, kuin samat maat noin 80 vuotta sitten puolinimikaiman temppuihin. Ja ymmärrettevä se kai on? 

Demokratiat, määriteltynä nyt miten tahansa, eivät muutenkaan ole nopeita reagoimaan pikatilanteisiin, politokratiat ja politbyrokratiat vielä vähemmän. Erilaiset, monissa suhteissa toistensa kanssa kilpailevat demokratiat ovat vielä niitäkin hitaampia, vaikka saamaan valtioiden liittoon kuuluisivatkin. Sillä maantiede ja historian kokemukset eivät edelleenkään ole muutettavissa.

"Pelastautukoon ken voi", huutavat varmaan myös kukkoa vailla olevat kanat ketun päästyä tarhaan? Tällaisessa tilanteessa, jonka EU edellisen kerran kohtasi jenkkien subprimekriisin seurauksena noin viisi vuotta sitten, osoitti selvästi, että kun asiat pitkistyvät ne mutkistuvat. Viisi vuotta mennyt eikä kriisin syitä ole vieläkään osattu poistaa. Johtajuus loistaa poissaolollaan.

Putler ei niin kauan odota. Kansallisen kunnian palauttaminen ei niin kauaa odota, eikä voikaan odottaa. Perusteellisen ja pätevän suunnittelun seurauksen toimeenpano on nopeaa, tehokasta ja yllättävää. Ja ennen kuin huomaammekaan Euroopalla, tai mitä siitä kohta on jäljellä, on jälleen edessään fait accomplit.

Ja olisiko siitä kukostakaan ollut apua? Pitbul kai kanalassa olisi pitänyt vahtiin jättää? Jäisi ainakin saman ketun hyökkäykset siihen ensimmäiseen. 




Kontribuutioni viimeaikaiseen kansalaiskeskusteluun alla.


Kohteesta <http://www.talouselama.fi/keskustelu/vastaus/?pageNumber=1&parentId=432176&operation=comment&articleId=2236854#commentsForm>

Näköjään. Kuinka monta niitä löytyy ja mistä muualta?

Lahjoitustemme suma kyllä laantuu, kun rahat (omat ja lainatut) on käytetty. Siihen ei enää kauaa mene. Vuosi pari korkeintaan. Siis sitten kun Katainen joutuu tekemään Janukovitshit.






Jos tämä olisikin ainoa "kuplakaupunki" Kiinassa. Ordosista pohjoiseen näyttää ainakin Google Earthin avulla löytyvän toinenkin. Jos niitä vielä muualtakin löytyy joutuvat arviot Kiinan säätelemättömän pankkilaitoksen vastuista ja terveydestä uuteen valoon. 

Kun nuo vajat 30.000 asukasta keskittyvät huolehtimaan siitä, ettei kaupunki kokonaan rapistu on jo yksi "kuplakaupunki" aika iso kustannusrasite. Eikä edes 1,3 miljardisella maalla ole pohjattomia varoja investoida ja ylläpitää täysin tuottamattomia, itse asiassa vain kasvavasti kuluttavia investointeja.





Ei Venäjän uhka ole mihinkään muuttunut. Muuttuneet ovat vain aika muutaman suomalaisen kuvitelmat. Väittäisin, että heihin kuuluvat lähinnä peruskoulun historiattomat oppilaat ja ne, jotka muutenkin elävät ruusuisten unelmien maailmassa, realiteeteista turhaa huolehtimatta.






Täytyy kompata Teppo Vanamoa. Viimeistään tämä hallitus on toiminnallaan - siis toimimattomuudellaan ja vastuuttomuudellaan - osoittanut, mikä kuvitellun parlamentaarisen demokratian todellinen tila Suomessa on. Se on vitsi, ja sen ovat toiminnallaan aikaansaaneet puolueet lisääntyvästi jostain 1960-luvun alusta lukien. 

Keskeisin ongelma on puolueiden aseman ylikorostuminen kansaedustajiin verrattuna päätöksenteossa, siis lakeja säädettäessä. Seurauksena on mm. se, että valituksi tulee aivan liian suuri määrä "julkkispellejä" ja muita turhakkeita, koska puolueiden keskinäinen kilpailu äänistä sitä vaatii. 

Teknisesti muutos kansanvaltaisempaan olisi yksinkertainen, mutta järjestelmän - siis puoluejärjestelmän - sisältä se ei enää onnistu. Liian moni on vaarassa menettää liian paljon. 

Demarien haikailemat pitkien listojen vaalit eivät olennaisesti poikkea siitä, mihin puolueet jo viimeksi muutetun vaalirahoituslain mukaan pääsevät. Kansalaisia tarvitaan kohta muutenkin vain puolueen nimeämille ehdokkaille äänensä antamaan.





9 kommenttia:

Hakki kirjoitti...

Suomi on taas maailman huomion valokeilassa. Nyt Brzezinski, tuo menneisyyden muisto, tarjoaa "Suomen mallia" Ukrainan tulevaisuuden perustaksi. Ei taida puolalainen muistaa, että Ukrainan ja Suomen historiat ja maantiede poukkeavat olennaisesti toisistaan? Ihan kuten Puolan ja Suomen. Meidän onneksemme.

Miten onkaan, että nuo menneen ajan haamut, ensin Kissinger ja nyt Brzezinski, pitävät "suomettumista" suositeltavana toimintamallina Ukrainalle suhteessa Venäjään? Ovatko he havainneet, että USAnkaan resurssit eivät riitä jenkkidemokratian demokratian vientiresurssiksi? Franz Josef Strauss hymyilee varmaan haudassaan?

Reaalpolitik in the New World Order?

http://globalpublicsquare.blogs.cnn.com/2014/02/22/brzezinski-u-s-has-to-talk-turkey-to-putin/?iref=obinsite

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

olisiko ehkä hyvä myös hetkeksi asettautua veli venäläisen housuihin. Uudessa Suomessa oli hyvä analyyttinen kirjoitus tältä kantilta

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/67382-onko-vladimir-putin-hulluei

Minusta asetelma ei ole ihan selainen mitä länsimainen hyvis -media kirjoittaa pahis -Venäjästä.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Hyvä kirjoitus tuo Koposen/Tylerin. Osoittaa myös selvästi miten asiaa voi eri näkemysten pohjilta perustella. Vertailukohtia voi valita monesta eri tapahtumasta. Historiastahan niitä löytyy kaikkiin mahdollisiin tarpeisiin.

Ajatus siitä, että Putler olisi hullu, ei kyllä ole mieleeni tullut. Hyvis ja pahis ovat suhteellisia käsitteitä ja joku voisi niitä jopa pitää arvoladattuina. ;-) Lisäksi imperialistiset valtiot toimivat kaikki määrättyyn pisteeseen asti samoilla tavoilla.

Putlerin motiivien inhimillisestä ja poliittisestakin oikeudenmukaisuudesta voidaan varmasti olla montaa mieltä, mutta toimien mahdollinen lopputulema ei ainakaan minua kovasti lämmitä.

fun kirjoitti...

Hulluus on niin suhteellista. Eivät maailmanhistorian suuret valloittajat välttämättä hulluja olleet, mutta yhtistä heistä kyllä löytyy. Narsisteja ja vallanhimoisia varmasti olivat.
Miettikääs pojat, että Krimillä ja Suomella on yhtymäkohtia. Molemmat ovat suuren venäläisen lahjoitusmaita. Kun lahjoitusten oikeutus asetetaan kyseen alaiseksi niin syntyy helposti tarve korjata virhe. Perusteita löytyy. Suomi taitaa olla ainoa Venäjän Euroopanpuoleisella rajalla oleva Nato-optiomaa, johon Venäjä ei ole kohdistanut aluevaatimuksiaan.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Lahjoitusmaita toki molemmat, mutta Äiti-Venäjän turvallisuuden kannalta ah niin välttämättömiä kumpainenkin.

Onneksi Suomi on pohjoinen, syrjässä kaikesta oleva suomaa eikä viimeksi Stalin päässyt Suomessa tekemään samaa kuin Krimillä. Täällä suomalaiset ovat vielä valtaväestönä, Krimin tatarit taisivat pitkälti eksyä vankileirien saaristoon?

Mielenkiintoinen tuo käsityksesi NATOn jakamista optioista. Voisiko olla sittenkin niin, että suomalaiset poliitikot lähinnä päättämättömässä pelkuruudessaan viljelevät ajatusta optiosta? Ei erityistä optiota ole yli sen, että "kuka tahansa" voi jäsenyyttä tavoitella ja sitä optiona pitää?

Kuka on se kolmas "optiomaa", johon Venäjä on jo aluevaatimuksia kohdistanut?

Anonyymi kirjoitti...

Georgia?

Hakki kirjoitti...

A no nymous

Jaa. Kaipa sekin on sitten vielä laskettava osaksi Eurooppaa?

Anonyymi kirjoitti...

Ei tarvitse lukea osaksi Eurooppaa, mutta sijaitsee enemmän Euroopan kuin Aasian puolella ja on Nato-optiossa.
Eikös olisi järkevintä tähän hätään, että Venäjäkin hakeutuisi Naton jäseneksi niin voitaisiin kilvoitella vain jäsenten välillä?
Sitäpaitsi Kiinahan se varsinainen uhka Venäjälle tulee olemaan.

Hakki kirjoitti...

A no nymous

Taitaa vaan olla niin, että Volodja ei - historiallisista tai muista syistä - ole oikein mieltänyt Kiinan uhkia/mahdollisuuksia=kriisiä? Vai olisko niin, että Atlanti on sittenkin mielenkiintoisempi sisäjärvi kuin Tyyni Valtameri, vaikka nimenomaan jälkimmäisestä povataan maailmankaupan poppispaikkaa?

Natossahan tuo Venäjä jo taitaa ainakin henkisesti olla, vaikka valmistelut OECDhen liittymisestä peruttiin ja kohta porukka osoittaa hänelle ulko-ovea sekä G - 8 että WTOsta?