maanantai 3. helmikuuta 2014

Visio velasta



Professori Vesa Puttonen väittää, että Suomelta puuttuu idea velkaantumisen hillitsemisestä.

Suomelta ehkä puuttuu, mutta päättäviltä poliitikoilta ei. He odottelevat vientikysynnän kasvua ja käynnistämäänsä sisäistä devalvaatiota kuin kuuta nousevaa. Jo Ryysyrannan Joosepin ajoista olemme tottuneet reagoimaan ongelmiimme aktiivisesti. Käännymme pankolla toiselle kyljelle ja käännämme selkämme ongelmille. Hoitakoon muut.

Nyt poliittiset päättäjämme ovat lisänneet suorituksen vaikeusastetta ja antaneet lainsäädännöllään vientituloja hankkivan teollisuuden kilpailukyvyn laskea, kasvattamalla julkisen sektorin – mukaan lukien työeläkkeet – kustannukset kestämättömälle tasolle. Toimillaan he ovat lisäksi karkoittamassa maasta kaikki loputkin, startti- ja digipeliyhtiöitä ehkä lukuun ottamatta? Varmaan ovat ratkaisseet ongelman, mistä vientitulot ja työpaikat tulevat, kun teollisuutta ei ole?

Vai olisivatko rakentaneet maamme tulevaisuuden sen hokeman varaan, ettei velkaa tarvitse takaisin maksaa? Sehän saattaisi toimia, jos meillä olisi käytettävissämme itsenäinen rahapolitiikka? Vaan kun ei ole. Eikä tämä nykyinen porukka asiaan ymmärrä tarttua, eikä ainakaan uskalla tilannetta muuttaa. Oman tulevaisuus on kyllä mietitty; Bryssel here we come. Voimme horisontista vielä kuulla heidän julistaessa vastuunkannostaan; ”Hups. Anteeks. Se oli vahinko.”

Kun teollisuus pienenee ja sisäisen devalvaation vaikutukset täydellä voimallaan iskevät palkkoihin ja hintoihin, ja BKT entistä voimakkaammin alkaa laskea, siirtävät he vastuun maamme budjettien ja palveluiden sopeutuksesta IMFlle, EVRlle ja kaikille niille, jotka Troikkaan mukaan haluavatkaan. Siltä tarkkailuluokalta ei sitten paluu ihmisten ilmoille ja menestykseen ole vuosien, vaan parhaimmillaankin vuosikymmenten projekti. Ja silloinkin vain jos ceteris paribus pätee.


Me tänne juurtuneet ja kotiutuneet tavikset pääsemme heidän toilailujensa maksumiehiksi. Lähtökohtamme ei varmaan ole ihan yhtä huono kuin itsenäistyessämme vuonna 1917/18. Mutta niinpä puuttuu myös kansallinen kiima rakentaa meille omaa menestyvää maata. Se kun on vaihtunut kiimaan rikastua, minä itte, heti, nyt. Se taas hoituu helpommin muualla. Siellä missä on markkinoita muullekin, kuin vanhuspalveluille. Voimme sitten yhdessä ihmetellä miten mustalaisen hevoselle tälleen taas kävi.  



12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Hakki kirjoitti...

A no nymous

Eivat puutu "luottoluokituksen lasku ja korkojen nousu". Niitä ei vain ole yksilöity.

Puolustusvoimia ei Suomessa kansalaiusten kimppuun saa, olipa tilanne lähes kuinka paha tahansa, kiitos asevelvollisuusarmeijan. Karsinnan kohteena jo pitkään olleet poliisivoimat pysyisivät varmaan nekin neutraaleina, tosin hallituksen antamia ohjeita vastahakoisesti noudattaen.

SAK on tehnyt paljon päätöntä, mutta tuskin sekään niin päätön olisi, että olisi valmis ottamaan vastuun kansakunnan näännyttämisestä? Enkä oikein usko, että ihan niin pitkälle kenenkaään täkäläisen rahkeet riittävät. Ei edes voimakaksikon.

Hakki kirjoitti...

Sorry A no nymous. Minun mokani hävitti kommenttisi. Vastineeni kommenttiisi kirjautui kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

tuossa jo aikaisemmin esittämässäni Richard Heinbergin referaatissa
http://globalisaatio.fi/2013/08/kirja-arvio-the-end-of-growth/
on myös esitetty varteenotettava näkemys näistä kansantalouksien velkojen perimmäisistä syistä. Kaiken takana on lähinnä kallistuva ja vähenevä öljy, jonka aiheuttamia vajeita yritetään paikata velalla, samalla valheellisesti itselle uskotellen, että ne sitten parempina aikoina voidaan maksaa takaisin.

Ilmiöt menevät nyt suurena kokonaisuutena Hubbertin kellokäyrän laskevan osan mukaan ja suhdanateiden sinikäyrätrendi on nyt laskeva. Senkaltaiset hyvät taloudelliset ajat, joita olemme sukupolvemme elinkaaren aikana saaneet kokea, eivät koskaan palaa.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Kiitti linkistä, jota en aiemmin muista ainakaan avanneeni. Nyt avasin. Sen pituuden johdosta, joudun siihen palaamaan.

Vaikka aika vahvasti uskonkin ihmisen kykyyn kehittää lajin jatkumisen jahyvinvoinnin turvaavia vaihtoehtoja olen itsekin sitä mieltä, että "Senkaltaiset hyvät taloudelliset ajat, joita olemme sukupolvemme elinkaaren aikana saaneet kokea, eivät koskaan palaa". Näin varsinkin, kun ajattelen omaa eurooppalaisten sukupolvea.

Mutta tähän asiaan palaan luettuani linkin yhteenvedon ja arvostelun.

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Luin linkin. Yritin pohtia. Johtopäätökseni ( näin vähäisellä paneutumisella) suora lainaus tekstistä:"Huolellinen ja pohdiskelevakaan lukija ei pysty vielä tämän kirjan perusteella tekemään yksiselitteistä valintaa tulevaisuuden skenaarioiden suhteen. Ainoa asia, joka näyttäisi melkoisen varmalta: tämä touhu tulee muuttumaan."

Ja kun olen optimismiin taipuvainen....

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Ja kun olen optimismiin taipuvainen.... +++

Ja juuri tuon optimismin pohjalle nykyistä taloutta rakennetaan. Onko silloin substanssia arvostella tätä nykymenoa, joka on pelkästään unelmahöttöä? Eikös jo jossain kunnanhallinnossa ollut jopa budjettivaraus lottoamista varten?

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

No.No. Politiikan ja erityisesti talouspolitiikan perusteena on nykyisin tietämättömyyden ja fatalismin itsekeskeinen unelmahöttö ja tuloksena opportunismi. Oma optimismini lähtee siitä, että tilanteen tosiasiat edes ovat selvillä ja niiden seurauksia on analysoitu kokonaisuuden kannalta? ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

toivottavasti et pahastunut kommentistani :-) Kokonaisuuden kannalta seurauksia voidaan arvioida "bakteeripurkkiesimerkin" arvulla: Täytetään purkki ravintoliuoksella ja siirretään sinne jokunen bakteeri. Kansi kiinni. Bakteerit alkavat lisääntyä ekspotetniaalisesti. Eräänä hetkenä ravintoliuos on loppu. Populaatio ehkä edelleen rakentaa kokonaisuutta ja kasvua optimismin avulla, mutta tilannetta ulkopuolelta seuraava näkee asian toisin. Tätä esimerkkiä voidaan soveltaa niin, että tuo ravintoliuos on öljy, bakteeri on ihminen ja purkki maapallo. Ja hyvin usein tätä menoa seuratessa on pakoitettu tekemään johtopäätös, että bakteerin ja ihmisen aivokapasiteetti ja logiikka ovat keskenään lähes samaa tasoa. Näin hölmöltä tämä ihmisen touhu ja puuskuttaminen usein tuntuu.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Miksi ihmeessä olisin pahastunut?

Bakteeripurkkiesimerkkisi on upea. Myöskin siltä osin, että kun ravintoliuos loppuu bakteerit alkavat ensin syödä toisiaan, tuhoutuakseen sitten lopulta kokonaan. Yhtä suuri lienee mahdollisuus bakteerien päästä purkista, kuin ihmisen matkata tähtiin?

Karma.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ kun ravintoliuos loppuu bakteerit alkavat ensin syödä toisiaan, +++

Tuon jätin tarkoituksella kirjoittamatta. Mutta näinhän se menee. Olenko joskus kirjoittanut, että oma arvioni on, että meidän imiskunnan määrä kuluvan vuosisadan lopulla on ehkä vain miljardi pari.

George Bush, tuo älyn jättiläinen, esitti väestönkasvun ratkaisuksi ihmiskunnan siirtymistä toisille planeetoille.

tutkija Pohjanmaalta

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Joiltakin poliitikoilta saattaa jopa puuttua käsitys velan määrästä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014020718018482_uu.shtml