Visio velasta

Professori Vesa Puttonen väittää, että Suomelta puuttuu idea velkaantumisen hillitsemisestä.

Suomelta ehkä puuttuu, mutta päättäviltä poliitikoilta ei. He odottelevat vientikysynnän kasvua ja käynnistämäänsä sisäistä devalvaatiota kuin kuuta nousevaa. Jo Ryysyrannan Joosepin ajoista olemme tottuneet reagoimaan ongelmiimme aktiivisesti. Käännymme pankolla toiselle kyljelle ja käännämme selkämme ongelmille. Hoitakoon muut.

Nyt poliittiset päättäjämme ovat lisänneet suorituksen vaikeusastetta ja antaneet lainsäädännöllään vientituloja hankkivan teollisuuden kilpailukyvyn laskea, kasvattamalla julkisen sektorin – mukaan lukien työeläkkeet – kustannukset kestämättömälle tasolle. Toimillaan he ovat lisäksi karkoittamassa maasta kaikki loputkin, startti- ja digipeliyhtiöitä ehkä lukuun ottamatta? Varmaan ovat ratkaisseet ongelman, mistä vientitulot ja työpaikat tulevat, kun teollisuutta ei ole?

Vai olisivatko rakentaneet maamme tulevaisuuden sen hokeman varaan, ettei velkaa tarvitse takaisin maksaa? Sehän saattaisi toimia, jos meillä olisi käytettävissämme itsenäinen rahapolitiikka? Vaan kun ei ole. Eikä tämä nykyinen porukka asiaan ymmärrä tarttua, eikä ainakaan uskalla tilannetta muuttaa. Oman tulevaisuus on kyllä mietitty; Bryssel here we come. Voimme horisontista vielä kuulla heidän julistaessa vastuunkannostaan; ”Hups. Anteeks. Se oli vahinko.”

Kun teollisuus pienenee ja sisäisen devalvaation vaikutukset täydellä voimallaan iskevät palkkoihin ja hintoihin, ja BKT entistä voimakkaammin alkaa laskea, siirtävät he vastuun maamme budjettien ja palveluiden sopeutuksesta IMFlle, EVRlle ja kaikille niille, jotka Troikkaan mukaan haluavatkaan. Siltä tarkkailuluokalta ei sitten paluu ihmisten ilmoille ja menestykseen ole vuosien, vaan parhaimmillaankin vuosikymmenten projekti. Ja silloinkin vain jos ceteris paribus pätee.

Me tänne juurtuneet ja kotiutuneet tavikset pääsemme heidän toilailujensa maksumiehiksi. Lähtökohtamme ei varmaan ole ihan yhtä huono kuin itsenäistyessämme vuonna 1917/18. Mutta niinpä puuttuu myös kansallinen kiima rakentaa meille omaa menestyvää maata. Se kun on vaihtunut kiimaan rikastua, minä itte, heti, nyt. Se taas hoituu helpommin muualla. Siellä missä on markkinoita muullekin, kuin vanhuspalveluille. Voimme sitten yhdessä ihmetellä miten mustalaisen hevoselle tälleen taas kävi.