Onko Suomi sodassa? Ja jos on, mitä meidän pitäisi asiassa tehdä?
Aivan. Suomen rooli Afganistanin "sisällissodassa" on muuttunut rauhanrakentajasta, sotilaallisen selkkauksen osapuoleksi. Olemme yhtenä 40 maasta mukana YK:n ja NATO:n valtuuttamana palauttamassa rauhaa maahan, jossa kukaan ulkopuolinen ei aiemminkaan ole onnistunut. Ja viikko viikolta käy ilmeisemmäksi, ettei onnistu nytkään.
Toimimme sotilaallisen selkkauksen osapuolena maassa, jonka kulttuuri, historia, perinteet, jopa yhteiskunnan ja yksityisten ihmisten moraali poikkeaa omastamme täysin. Maassa, jossa järjestetään vaalit, joissa vaalivilppiin syyllistyy istuva hallitus. Siis se, jota me olemme mukana tukemassa. Maassa, jossa aiotaan säätää laki, jolla naisten oikeus käydä koulua estetään. Siis maassa jota me olemme toimillamme tukemassa. Maassa, jossa edelleen tuotetaan suurin osa maailman laittomille huumemarkkinoille myytävästä oopiumista. Varmaan Suomessakin.
En pidä koplailuista, tuosta kepulien perinteisestä toimintatavasta, en myöskään iltalypsyistä. Pienen maan kannattaa pitää itsensä selkeästi erossa moisista käytännöistä, erityisesti kansainvälisen politiikan näyttämöillä. Mutta mielestäni voimme varsin hyvin koplata oman osallistumisemme Afganistanissa ainakin noiden kolmen asian "välittömään" hoitamiseen.
PS.
Presidentinvaaleissa järjestetään 2. kierros. Hyvä edes niin. Mutta sillä menettelytapojen on syytä olla puhtaat. Eikä sillä ratkaista kahta jälkimmäistä ollenkaan. Eikä presidentin vaalien lisäjoukkojen poistaminen poista kaikkia joukkojamme.
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Koplaillaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Olenko hakoteillä jos haistan muutosta länsimaiden suhtautumisessa islamilaisiin maihin ja yleensä
ei-länsimaisiin kulttuureihin. On havaittavissa epäröimistä siinä, että toimiiko nuijja-periaatte eli hiukan toisenlaisen,
vanhan kulttuurin moukaroiminen ohjuksilla maantasalle, että uusi uljas demokratia saisi kasvutilaa.
Miksi Suomen pitäisi olla mukana muuttamassa esim. Afkanistania? Jo pelkästään itsemurhapommitus-
kulttuuri tekee taistelun mielettömäsksi, kun toinen osapuoli pelaa "pokeria" aivan toisenlaisin säännöin kuin
mihin me ja länsimaat ovat tottuneet. Jo tuosta syystä ainakin meidän pitäisi olla poissa Naton-konflikteista.
Onhan jo lausuttu täysin palvelleen kenraalin suulla, että hoitakoot Afkaanit omat asiansa. Olisiko tuossa
kyyniseltä kalskatavassa ajatuksessa sittenkin järkeä. Pelatkoot "pokerinsa" keskenään omilla säännmöillään.
Irakin ja Afganistanin sotien jatkuessa maailman tappiin ja uhrimäärien kasvaessa tuollainen ajatusmalli varmasti
vomistuu.
Huumeongelmiin löytyisi ehkä muitakin keinoja kuin täysimittainen sota. Öljy- / ennergiaongelma on sitten toinen juttu sodan syynä.
Mutta sehän ei koske meitä?
Ytimenjyrsijä
Ongelmaksi "me länsimaat" olemme kokeneet kai erityisesti sen, että ne eivät siellä omssa maissaan pysy, eivätkä ole meidän keinoin eikä meidän moraaliin vedoten siellä pakolla edes pidettävissä?
Niinpä, " että ne eivät siellä omssa maissaan pysy, eivätkä ole meidän keinoin eikä meidän moraaliin
vedoten siellä pakolla edes pidettävissä? "
Pitäisikö pakolla jossain pysyä? Mutta entä jos elettäisiin maissa maiden tavoilla, toista kunnioittaen.
Jos nyt viittaat syyskuun 11. tapahtumiin, niin olisiko meissä "länsimaissakin" ollut hieman vikaa.
Laaja, laaja kysymys, todella, en edes kykenä aiheesta jatkamaan, vain pohtimaan.
Mutta itse aiheeseen. Pitääkö meidän olla Afkanistanissa? Tietenkin pitää (on pakko) jos olemme tehneet sopimuksia
asiasta, että olemme muiden mukana. Velvollisuudet on hoidettava.
Mutta kyllä mielestäni me sinne "liu`uimme" sivuovesta, vahingossa, päättäjien hyssytellessä. Muistathan, miten
muutama vuosi sitten, etenkin EU-huuman kuumimmassa vaiheessa meille luvattiin, että sotajoukkomme
eivät tule olemaan mukana vaarallisissa operaatioissa ja poikamme eivät tule sinkkiarkuissa takaisin.
Sitten yht´äkkiä olemmekin sodassa, joka ei olekaan sotaa.
Ytimenjyrsiä
Sillä miten ja miksi sinne jouduttiin, ei liene enää muuta kuin historiallinen merkitys? (Jos kuvittelemme voivamme siitä jotain oppia.) Tosiasia on, että olemme siellä. Enkä osaa päättää edes omassa mielessäni pitäisikö medän siellä olla.
Mutta siitä, että tukisimme läsnäolollamme hallintoa, joka toimii artikkelin kuvailemalla tavalla, minulla on mielipide.
Suomen parastaennen päiväys oli aikojasitten. Suomi kuolee ylisuvaitsevuuteen , -demokraatisuuteen , ahneuteen, laiskuuteen ja tehottomaan koulutukseen.(koulutuksen hyötysuhde)
Rami
Onneksi elämme vielä maassa, jossa saa olla eri mieltä. Minun mielestäni Suomi kuolee siksi, että sallimme demokratiamme muuttua rosvoavan puolue-eliitin politbyrokratiaksi.
Onhan ilmassa valon merkkejä.Sosdemin historiallinen alasajo on jo pitkällä.Agraaripuolueen aika menee ohi ihan luonnonlakien mukaan.Kommunisteja ei oikeastaan ole.Vihreätkin ymmärtävät, että jotain työtä täällä on pakko saada tehdä.Kokoomuskin on työväenpuolue.Persut hajoaa köyhän asialla oleviin ja muukalaisvihamielisiin ja niin ne ruotsalaiset ...ne loppuu sukupuuttoon kun Lucianeidot ei tahdo synnyttää ettei vartalo mene pilalle.Olihan tuossa jo aikalailla positiivista yhteen maahan.
Afganistanissa ollaan siksikin, että jos me joskus apua tarvitsemme voimme sanoa itsekin auttaneemme.Virolaisia siellä on meitä enemmän, vaikka kansa kovin kovin pieni.Siellä ymmärretään ettei ilman uhria saa apua.Missä joukossa haluamme olla?Haukumme Ruotsalaisia ja nyt näyttää että ongelma on meillä itsellämme.Sotaa tai ei so what?Jokainen on siellä vapaaehtoisesti.Ei hallitus pakota.
OrNot
Olenko koskaan muistanut kehua sinua? Olet parantumaton optimisti. ;-)
Lähetä kommentti