The pedofile in chief - Donald Trump -

Considering everything we have seen and experienced over the years about the habits and conduct of Donald Trump, it is now virtually confirmed that in addition to being a liar, a narcissist, a sociopath, and a mentally disturbed scoundrel and "school bully", he is clearly also a pedophile.

No other conclusion is plausible, not even possible if you have followed his actions and the actions of his administration, most recently in connection with the handling of the Jeffrey Epstein scandal. 

The latest highlights include the violation of the new law in connection with the publication of the Epstein documents. Only a miniscule portion was released on Friday as the law required. However especially telling is the fact that the only(?) Trump-related photo in the materials released, has mysteriously disappeared by sunday. Who might have the means and motivation to execute that?

Destract, deny, delay is the strategic triad of deception, a deception that Donald has been using for years. Now he is trying to reduce and dampen public interest in the Epstein scandal, among other things, by trying to smear former President Bill Clinton. But it seems that this is not enough no more. 

It is hard to help but think that the most gruesome manifestation of his strategy now is in the bombing of the eledged durg boats by the military in the Caribean  and the Pacific. Until now about 100 humans have been murdered.

I wouldn't be surprised at all if this self-proclaimed Nobel Peace Prize winner had ordered the US Navy and Marines to the coast of Venezuela to implement his strategy. Primarily perhaps to harass and seize oil tankers. But maybe to invade the country. That would take his strategy to a whole new level.

Merry Christmas!

Donald Trump - the pedofile in chief

Kun ottaa huomioon kaiken sen mitä USAn nykyisestä presidentistä olemme vuosien aikana nähneet ja kokeneet, on nyt varmistunut, että sen lisäksi, että hän on narsisti, sosiopaatti j ja henkisesti muutoinkin häiriintynyt öykkäri ja "koulukiusaaja" hän on aivan ilmeisesti myös pedofiili. 

Mihinkään muuhun johtopäätökseen ei voi tulla, jos on seurannut Trump- hallinnon toimia, viimeksi Jeffrey Epsteinin skandaalin käsittelyn yhteydessä. Viimeisimpinä huippuina ovat lain rikkominen Epstein asiakirjojen julkaisemisen yhteydessä. ja erityisesti se, että ainoa (?) Trumppiin liityvä kuva, perjantaina julkaistuissa materiaaleissa on salaperäisesti kadonnut. 

Destract, deny, delay on Donaldin jo vuosia käyttämä viivyttelyyn ja harhauttamiseen liittyvä strateginen kolmikko. Nyt hän pyrkii vaimentamaan kansalaisten kiinnostuksen Epstein-skandaaliin mm. yrittämällä mustamaalata entisen presidentin Bill Clintonin. Mutta ei taida riittää. 

Auttamatta tulee mieleen, että strategian karmaisevin ilmentymä on asevoimien toteuttamat  "huumeveneiden" pommittamiset Karibialla ja Tyynellämerellä. Niissä on murhattu noin 100 henkilöä tämän syksyn aikana. 

Enkä yhtään ihmettelisi jos tämä itsensä Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi korottanut rikollinen olisi komentanut laivastonsa Venezuelan rannikolle strategiansa toteuttamiseksi. Vähintäänkin valtaamaan öljytankkereita,  ehkä jopa hyökkäämään maahan.

Zeitenwende, von Chamberlane zu Churchill 2025

Mit der Veröffentlichung des Nationalen Sicherheitsplans 2025 rückt die aktuelle US-Regierung die Idee der Partikularinteressen wieder in den Vordergrund. George Orwells Roman „1984“ von 1949 droht Realität zu werden.

Der Plan geht von einem Großmachtwettbewerb aus, in dem die drei Großmächte – die USA, Russland und China – die Welt unter sich aufteilen. Die USA „kümmern“ sich um die westliche Hemisphäre, Russland um Europa und Asien (zumindest in dem Umfang, in dem die Regionen zeitweise zu Russland gehörten) und China um Südostasien (einschließlich Taiwan) und große Teile Afrikas. Dabei werden die Wünsche der betroffenen Staaten völlig ignoriert. Wohin die verbleibenden Gebiete Australiens und Neuseelands gelangen, interessiert wohl kaum eine der Großmächte, zumindest nicht zum jetzigen Zeitpunkt.

Den Reaktionen der Partner nach zu urteilen, könnte ich mir vorstellen, dass Trump in dieser Angelegenheit bereits eine vorläufige Vereinbarung mit Putin und vielleicht auch mit Xi Jinping getroffen hat. Zumindest haben alle drei ihre starke Unzufriedenheit mit der gegenwärtigen rechtsstaatlichen Weltordnung zum Ausdruck gebracht. Es ist höchste Zeit, dass wir alle aufwachen.

Wenn man als Finne und Europäer darüber nachdenkt, muss man das Gesamtbild und die Konsequenzen einer möglichen Umsetzung von Trumps Ideologie im Blick haben. Es genügt nicht, sich nur Sorgen um die Zerstörung der amerikanischen Demokratie, den Verlust eines so wichtigen Verbündeten oder gar den Zusammenbruch der NATO-Vorteile für die Sicherheit Europas oder Finnlands zu machen. Wir müssen aktiv werden, um eine solche Entwicklung zu verhindern.

Trumps bisheriges Vorgehen folgte offenbar dem Beispiel Neville Chamberlains in den späten 1930er Jahren und zielte auf Beschwichtigung und Nachsicht ab. Doch es hat sich einmal mehr als der falsche Weg erwiesen. Politiker, die nach Weltherrschaft streben – geschweige denn Schulrowdys – lassen sich nicht mit ständiger Beschwichtigung im Zaum halten.

Ein neuer Ansatz ist nötig, denn die veröffentlichte Nationale Sicherheitsstrategie ist eine echte Zeitenwende.

Zeitenwende, from Chamberlane to Churchill 2025

By releasing the National Security Plan 2025, the current US administration is clearly bringing the idea of ​​special interests back to prominence. The 1984 described in George Orwell's 1949 book threatens to come true.

The starting point of geopolitical thinking and the method of action to be implemented in the plan is a great power competition, in which the three great powers - the United States, Russia and China - divide the world among themselves. The United States "takes care" of the Western Hemisphere, Russia of Europe and Asia (in Asia, at least to the extent that the regions have belonged to Russia at some point in one way or another), and China of Southeast Asia (including Taiwan) and at least large parts of Africa. Completely without caring about what the states themselves want. Where the remaining remnants of the division Australia and New Zealand will end up is hardly of interest to any of the great powers, at least at this stage?

Judging by the reactions of the partners, I could also imagine that Trump has already made a preliminary agreement with Putin and perhaps Xi Jinping on this matter. At least all three have expressed their strong dissatisfaction with the current law- and rule-based world order. It is high time for the rest of us to wake up.

If you think about it as a Finn and a European, you have to think about the whole picture and the consequences if Trump is able to implement the ideology he has published. It is not enough to worry about the destruction of American democracy, the loss of a key ally, or even the erosion of NATO benefits for the security of Europe or Finland. We must start acting to prevent such a development.

While Trump's actions so far have been, apparently following the example of Neville Chamberlain in the late 1930s - aimed at appeasement - it has once again proven to be a wrong way to act. You can't keep politicians who are thirsty for "wannabe" world domination - let alone school bullies - in check with constant appeasement. A new approach is needed, because the published National Security Strategy is a real Zeitenwende.

Zeitenwende, Chamberlanesta Churchilliin 2025

Julkistamallaan Kansallisen Turvallisuuden Suunnitelman 2025 Yhdysvaltain nykyhallinto on selvästi nostamassa etupiiriajattelun jälleen kunniaan. Georg Orwellin 1949 jukaistun kirjan kuvaama 1984 uhkaa toteutua.

Geopoliittisen ajattelun lähtökohdaksi ja toteutettavaksi toimintatavaksi sunnitelmassa otetaan suurvaltakilpailu, jossa kolme suurta - Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina - jakavat maailman keskenään. Yhdysvallat ”huolehtii” läntisestä pallonpuoliskosta, Venäjä Euroopasta ja Aasiasta (Aasiassa vähintään niiltä osin, kuin alueet ovat jossain vaiheessa tavalla tai toisella kuuluneet Venäjään) ja Kiina Kaakkoisaasiasta (ml. Taiwan) ja ainakin suurista osista Afrikasta. Täysin siitä välittämättä mitä ao. valtiot itse haluavat. Mihin jakojäännöksiksi jäävät Australia ja Uusi Seelanti päätyvät tuskin ketään suurista ainakaan tässä vaiheessa edes kiinnostaa?

Kumppanuksien reaktioista päätellen voisin valitettavasti myös hyvin kuvitella, että Trump on asiasta jo alustavasti sopinut Putinin ja ehkä Xinkin kanssa. Ainakin kaikki kolme ovat tuoneet julki vahvan tyytymättömyytensä nykyiseen laki- ja sääntöperusteiseen maailmanjärjestykseen. Meidän muiden on korkea aika herätä.

Jos ajattelee asiaa suomalaisena ja eurooppalaisena on pakko miettiä kokonaisuuksia ja seurauksia siitä, jos Trump pystyy julkaisemansa ideologian toteuttamaan. Ei riitä, että huolestutaan Yhdysvaltojen demokratian tuhoutumisesta, tärkeimmäksi kohonneen liittolaisen menettämisestä tai edes NATO-hyötyjen romuttumisesta Euroopan tai Suomen turvallisuuden kannalta. On alettava toimia siten, että moinen kehitys estetään.

Kun tähän mennessä Trumpin tekemisiin on, ilmeisesti Nevil Chamberlanin esimerkkiä 1930-loppupuolelta seuraten - pyritty myöntyväisyyteen ja tyynnyttelemiseen - se on jälleen kerran osoittautunut virheelliseksi tavaksi toimia. Ei ”wannabe” maailmanherruutta janoavia poliitikkoja - kun ei edes koulukiusaajia, saada aisoihin jatkuvalla myöntyväisyydellä.

Tarvitaan uudenlainen ote, sillä julkaistu Kansallinen Turvallisuusstrategia on todellinen Zeitenwende. 

Sodan naamioiden riisumisesta arvopohjaiseen realismiin

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö lausui kuuluisan kommenttinsa "Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät" Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Silloin elettiin helmikuun 24. päivää 2022. Sitä oli Venäjän presidentti Vladimir Putin pohjustanut pitkällä tiedotteella, lausunnolla tai perustelulla televisiossa kello 5 aamulla Moskovan aikaa.

Eurooppa, Yhdysvallat ja muu maailma heräsivät uuteen aikaan. Euroopassa alkoi ”strateeginen erikoisoperaatio", jonka kestoksi Putin arvioi vain päiviä tai korkeintaan muutamia viikkoja. Tällä hetkellä ollaan 1385. päivässä ja lähestytään hyvää vauhtia Neuvostoliiton ”Suuren Isänmaallisen sodan” 1417 päivän kestoa. Neljää kurjuuden ja kunnian vuotta raa´an sotilaallisen hyökkäyksen kohteelle – Ukrainalle.

Kun USA julkaisi vuoden 2025 Kansallisen Turvallisuuden Strategian se tapahtui julkistamalla koko 33 sivuisen julkaisun hallinnon nettisivuilla sen suuremmitta kommenteitta ja dramatiikkaa torstaina 4.12.2025. Sen vaikutus muuhun maailmaan ja varsinkin EUhun, Eurooppaan ja eurooppalaisiin tulee ilmeisesti olemaan Putinin aloittamaa toista ”NeuvostoVenäjän Suurta isänmaallista sotaa” vakavammat ja pitkäaikaisemmat.

Ohessa muutama linkki reaktioihin maailmalla:

Trump’sStrategy Shocks Europe And The World | News Round-Up

HowTrump’s Security Strategy Destroys The Old World Order

NewU.S. security strategy calls for regime change in Europe

Saulin ajoista maailmalla ja meilläkin on muuttunut paljon. Olemme liittyneet NATOon ja yhteistyömme liittokunnan ja sen muiden jäsenten kanssa jatkaa kiinteytymistään. Olemme esimerkiksi osana JEFiä ja meillä on Yhdysvaltojen kanssa erillinen DCA-sopimus.

On meillä uusi Tasavallan Presidenttikin, nyt hän on Göran Stubb. Vajaan vuoden kestäneen toimikautensa aikana hän on ehtinyt olla monessa mukana alkaen golfkisoissa Donald Trumpin joukkueessa, sopimassa USAn kanssa 11 jäänmurtajan aiesopimuksesta, neuvotella Ukrainan tukemisesta halukkaiden koalition osana jne. jne. ja hän on nyt kuulemma Euroopan 13. merkittävin valtionpäämies. Tämän tavallisen tallaajan mielestä hän on osoittautunut hyväksi valinnaksi.

Stubb on osoittanut Suomen ulkopolitiikan ohjenuoraksi arvopohjaisen realismin, joka pyrkii tasapainottamaan Suomen prusarvojen puolustamisen ja pragmaattisen, kansallisiin etuihin pohjautuvan ulkopolitiikan. Tosin kriitikoiden mukaan käsite voi olla niin laaja, että sen avulla voidaan lopulta perustella mitä tahansa ulkopoliittisia ratkaisuja tilanteen mukaan painottamalla joko arvoja tai realismia. Miten se siis eroaa jo kokemastamme reaalisosialistisesta suomettumisesta tulee USAn Turvallisuusstrategian myötä ehkä tarkemmin nyt testattua.

Lisäys kello 17.00

PS.

Vai olisiko tässä kaikessa kysymys vain Trumpin pakkomielteisestä tavata yrittää irroittautua jatkuvasti jylläävästä Epstein-skandaalista, joka uhkaa tuomita hänet pedofiiliksikin? 

über die ukrainischen "Friedensgespräche"

Mein Freund Matti Karvinen schickte mir seine Zusammenfassung des Wochenendtrips von Immobilienentwicklern und -investoren in den Kreml zum Treffen mit Putin. Da ich ihm weitgehend zustimme, veröffentliche ich sie in drei Sprachen: Finnisch, Deutsch und Englisch. Ich habe einige meiner eigenen Gedanken hinzugefügt, die mir dabei in den Sinn kamen.

Die Verhandlungsreise von Wittkof und Kushner nach Moskau ist beendet. Und wie erwartet, ohne Ergebnis.

Fakt ist: Russland will weder Frieden noch einen Waffenstillstand, sondern die vollständige Unterwerfung der Ukraine. Nun kündigt Donald Trump an, die Finanzhilfe für die Ukraine komplett einzustellen. Mit anderen Worten: Er setzt das Kriegsopfer unter Druck und unterstützt den Aggressor. Der russische Angriff vor vier Jahren ist unbestreitbar, ebenso wie Russlands Ziel, Grenzen durch Krieg zu verändern – entgegen seiner OSZE-Resolution.

Ich sehe es so, und meine Familie und mein Bekanntenkreis auch:

Als Gegenleistung für den Verzicht der Ukraine auf ihre Atomwaffen im Jahr 1994 erhielt sie – oder erhielt zumindest – Sicherheitsgarantien von den USA, Großbritannien und Russland. Was in der Ukraine seit 2014 geschehen ist, ist eindeutig ein Verrat an den von Russland, den USA und Großbritannien gegebenen Sicherheitsgarantien. Die USA hätten die Mittel gehabt, Russland aufzuhalten, doch die Präsidenten Obama, Biden und Trump haben die Ukraine verraten. Auch England hat seine Verpflichtungen nicht erfüllt.

Die Passivität der EU und die im Verhältnis zu ihrem Bedarf unzureichende Hilfe für die Ukraine sind unverantwortlich, kurzsichtig und moralisch verwerflich. Insgesamt belief sich die Unterstützung der wirtschaftlich starken EU-Mitgliedstaaten für die Ukraine auf lediglich 0,1 % des BIP! Als Reaktion auf Trumps Drohungen, die NATO zu verlassen, waren sie sofort bereit, die NATO-Verteidigungsausgaben auf 5 % des BIP zu erhöhen. Ein Teil davon könnte berechtigterweise in die Unterstützung der Ukraine investiert werden.

Trotz der Mängel ihrer eigenen Demokratie kämpft die Ukraine gegen Totalitarismus und für europäische Demokratie, Freiheit und Gleichheit. Wenn ihre Unterwerfung verhindert werden kann, kann und wird die Ukraine sich zu einer westeuropäischen Demokratie entwickeln.

Die Ziele der russischen Staats- und Militärstrategie wurden von Putin, mehreren führenden russischen Politikern und der Presse offen dargelegt. Es ist offensichtlich, dass das Ziel darin besteht, die Eroberungen in den kommenden Jahren fortzusetzen und sie zur Wiederherstellung der geopolitischen Dominanz der Sowjetzeit zu nutzen. Der von Forschern am häufigsten genannte Zeithorizont beträgt fünf Jahre.

Die Streitereien, die Feigheit und die Unterwerfung der EU werden in Zukunft zum Zerfall der EU und der NATO führen. Russland und die USA agieren als Zerstörer. Mit russischem Geld und US-amerikanischer Unterstützung wurden innerhalb der EU bereits zersetzende NGOs, Parteien und ganze Staaten geschaffen. In diesem Zerfall und der von Russland und den USA vereinbarten zukünftigen Teilung würden Finnland und beispielsweise Deutschland offenbar auf unterschiedlichen Seiten stehen, ähnlich wie im Molotow-Rippentrop-Pakt von 1939 zwischen der Sowjetunion und Nazideutschland.

Um diesen Krieg zu überstehen, ohne zu verlieren und vor Russland zu kapitulieren, benötigt die Ukraine Geld, Waffen, Munition, Geheimdienstinformationen und Soldaten. Die EU verfügt über ausreichend davon oder kann es mit Geld beschaffen. Dieses Geld kann entweder aus den in Belgien eingefrorenen 200–300 Milliarden Euro russischer Gelder oder durch einen gemeinsamen Kredit der EU aufgebracht werden. Die Bedeutung des Geldes wird am besten dadurch verdeutlicht, dass 100 Milliarden Euro ausreichen würden, um 100.000 Söldner jahrelang zu rekrutieren.

Sollte diese Hilfe für die Ukraine beschlossen werden, würde sie den Frieden in Europa für Jahrzehnte sichern. Gleichzeitig würde auch die EU gerettet und zu ihrer Bestimmung, ihrem Selbstwertgefühl und ihrer Identität zurückfinden.

Wir Finnen sind zumindest nicht bereit, unsere liberale Demokratie, die auf Gleichheit, Rechtsstaatlichkeit und umfassenden Bürgerrechten beruht, wie Trumps USA, für irgendwelche amerikanischen Bauprojekte und andere Geschäfte in Russland zu verkaufen. Die Erinnerungen an den Winterkrieg, den Fortsetzungskrieg und die dunkle Zeit der Finnlandisierung sind uns noch immer lebhaft in Erinnerung.