Zeitenwende, von Chamberlane zu Churchill 2025

Mit der Veröffentlichung des Nationalen Sicherheitsplans 2025 rückt die aktuelle US-Regierung die Idee der Partikularinteressen wieder in den Vordergrund. George Orwells Roman „1984“ von 1949 droht Realität zu werden.

Der Plan geht von einem Großmachtwettbewerb aus, in dem die drei Großmächte – die USA, Russland und China – die Welt unter sich aufteilen. Die USA „kümmern“ sich um die westliche Hemisphäre, Russland um Europa und Asien (zumindest in dem Umfang, in dem die Regionen zeitweise zu Russland gehörten) und China um Südostasien (einschließlich Taiwan) und große Teile Afrikas. Dabei werden die Wünsche der betroffenen Staaten völlig ignoriert. Wohin die verbleibenden Gebiete Australiens und Neuseelands gelangen, interessiert wohl kaum eine der Großmächte, zumindest nicht zum jetzigen Zeitpunkt.

Den Reaktionen der Partner nach zu urteilen, könnte ich mir vorstellen, dass Trump in dieser Angelegenheit bereits eine vorläufige Vereinbarung mit Putin und vielleicht auch mit Xi Jinping getroffen hat. Zumindest haben alle drei ihre starke Unzufriedenheit mit der gegenwärtigen rechtsstaatlichen Weltordnung zum Ausdruck gebracht. Es ist höchste Zeit, dass wir alle aufwachen.

Wenn man als Finne und Europäer darüber nachdenkt, muss man das Gesamtbild und die Konsequenzen einer möglichen Umsetzung von Trumps Ideologie im Blick haben. Es genügt nicht, sich nur Sorgen um die Zerstörung der amerikanischen Demokratie, den Verlust eines so wichtigen Verbündeten oder gar den Zusammenbruch der NATO-Vorteile für die Sicherheit Europas oder Finnlands zu machen. Wir müssen aktiv werden, um eine solche Entwicklung zu verhindern.

Trumps bisheriges Vorgehen folgte offenbar dem Beispiel Neville Chamberlains in den späten 1930er Jahren und zielte auf Beschwichtigung und Nachsicht ab. Doch es hat sich einmal mehr als der falsche Weg erwiesen. Politiker, die nach Weltherrschaft streben – geschweige denn Schulrowdys – lassen sich nicht mit ständiger Beschwichtigung im Zaum halten.

Ein neuer Ansatz ist nötig, denn die veröffentlichte Nationale Sicherheitsstrategie ist eine echte Zeitenwende.

Zeitenwende, from Chamberlane to Churchill 2025

By releasing the National Security Plan 2025, the current US administration is clearly bringing the idea of ​​special interests back to prominence. The 1984 described in George Orwell's 1949 book threatens to come true.

The starting point of geopolitical thinking and the method of action to be implemented in the plan is a great power competition, in which the three great powers - the United States, Russia and China - divide the world among themselves. The United States "takes care" of the Western Hemisphere, Russia of Europe and Asia (in Asia, at least to the extent that the regions have belonged to Russia at some point in one way or another), and China of Southeast Asia (including Taiwan) and at least large parts of Africa. Completely without caring about what the states themselves want. Where the remaining remnants of the division Australia and New Zealand will end up is hardly of interest to any of the great powers, at least at this stage?

Judging by the reactions of the partners, I could also imagine that Trump has already made a preliminary agreement with Putin and perhaps Xi Jinping on this matter. At least all three have expressed their strong dissatisfaction with the current law- and rule-based world order. It is high time for the rest of us to wake up.

If you think about it as a Finn and a European, you have to think about the whole picture and the consequences if Trump is able to implement the ideology he has published. It is not enough to worry about the destruction of American democracy, the loss of a key ally, or even the erosion of NATO benefits for the security of Europe or Finland. We must start acting to prevent such a development.

While Trump's actions so far have been, apparently following the example of Neville Chamberlain in the late 1930s - aimed at appeasement - it has once again proven to be a wrong way to act. You can't keep politicians who are thirsty for "wannabe" world domination - let alone school bullies - in check with constant appeasement. A new approach is needed, because the published National Security Strategy is a real Zeitenwende.

Zeitenwende, Chamberlanesta Churchilliin 2025

Julkistamallaan Kansallisen Turvallisuuden Suunnitelman 2025 Yhdysvaltain nykyhallinto on selvästi nostamassa etupiiriajattelun jälleen kunniaan. Georg Orwellin 1949 jukaistun kirjan kuvaama 1984 uhkaa toteutua.

Geopoliittisen ajattelun lähtökohdaksi ja toteutettavaksi toimintatavaksi sunnitelmassa otetaan suurvaltakilpailu, jossa kolme suurta - Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina - jakavat maailman keskenään. Yhdysvallat ”huolehtii” läntisestä pallonpuoliskosta, Venäjä Euroopasta ja Aasiasta (Aasiassa vähintään niiltä osin, kuin alueet ovat jossain vaiheessa tavalla tai toisella kuuluneet Venäjään) ja Kiina Kaakkoisaasiasta (ml. Taiwan) ja ainakin suurista osista Afrikasta. Täysin siitä välittämättä mitä ao. valtiot itse haluavat. Mihin jakojäännöksiksi jäävät Australia ja Uusi Seelanti päätyvät tuskin ketään suurista ainakaan tässä vaiheessa edes kiinnostaa?

Kumppanuksien reaktioista päätellen voisin valitettavasti myös hyvin kuvitella, että Trump on asiasta jo alustavasti sopinut Putinin ja ehkä Xinkin kanssa. Ainakin kaikki kolme ovat tuoneet julki vahvan tyytymättömyytensä nykyiseen laki- ja sääntöperusteiseen maailmanjärjestykseen. Meidän muiden on korkea aika herätä.

Jos ajattelee asiaa suomalaisena ja eurooppalaisena on pakko miettiä kokonaisuuksia ja seurauksia siitä, jos Trump pystyy julkaisemansa ideologian toteuttamaan. Ei riitä, että huolestutaan Yhdysvaltojen demokratian tuhoutumisesta, tärkeimmäksi kohonneen liittolaisen menettämisestä tai edes NATO-hyötyjen romuttumisesta Euroopan tai Suomen turvallisuuden kannalta. On alettava toimia siten, että moinen kehitys estetään.

Kun tähän mennessä Trumpin tekemisiin on, ilmeisesti Nevil Chamberlanin esimerkkiä 1930-loppupuolelta seuraten - pyritty myöntyväisyyteen ja tyynnyttelemiseen - se on jälleen kerran osoittautunut virheelliseksi tavaksi toimia. Ei ”wannabe” maailmanherruutta janoavia poliitikkoja - kun ei edes koulukiusaajia, saada aisoihin jatkuvalla myöntyväisyydellä.

Tarvitaan uudenlainen ote, sillä julkaistu Kansallinen Turvallisuusstrategia on todellinen Zeitenwende. 

Sodan naamioiden riisumisesta arvopohjaiseen realismiin

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö lausui kuuluisan kommenttinsa "Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät" Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Silloin elettiin helmikuun 24. päivää 2022. Sitä oli Venäjän presidentti Vladimir Putin pohjustanut pitkällä tiedotteella, lausunnolla tai perustelulla televisiossa kello 5 aamulla Moskovan aikaa.

Eurooppa, Yhdysvallat ja muu maailma heräsivät uuteen aikaan. Euroopassa alkoi ”strateeginen erikoisoperaatio", jonka kestoksi Putin arvioi vain päiviä tai korkeintaan muutamia viikkoja. Tällä hetkellä ollaan 1385. päivässä ja lähestytään hyvää vauhtia Neuvostoliiton ”Suuren Isänmaallisen sodan” 1417 päivän kestoa. Neljää kurjuuden ja kunnian vuotta raa´an sotilaallisen hyökkäyksen kohteelle – Ukrainalle.

Kun USA julkaisi vuoden 2025 Kansallisen Turvallisuuden Strategian se tapahtui julkistamalla koko 33 sivuisen julkaisun hallinnon nettisivuilla sen suuremmitta kommenteitta ja dramatiikkaa torstaina 4.12.2025. Sen vaikutus muuhun maailmaan ja varsinkin EUhun, Eurooppaan ja eurooppalaisiin tulee ilmeisesti olemaan Putinin aloittamaa toista ”NeuvostoVenäjän Suurta isänmaallista sotaa” vakavammat ja pitkäaikaisemmat.

Ohessa muutama linkki reaktioihin maailmalla:

Trump’sStrategy Shocks Europe And The World | News Round-Up

HowTrump’s Security Strategy Destroys The Old World Order

NewU.S. security strategy calls for regime change in Europe

Saulin ajoista maailmalla ja meilläkin on muuttunut paljon. Olemme liittyneet NATOon ja yhteistyömme liittokunnan ja sen muiden jäsenten kanssa jatkaa kiinteytymistään. Olemme esimerkiksi osana JEFiä ja meillä on Yhdysvaltojen kanssa erillinen DCA-sopimus.

On meillä uusi Tasavallan Presidenttikin, nyt hän on Göran Stubb. Vajaan vuoden kestäneen toimikautensa aikana hän on ehtinyt olla monessa mukana alkaen golfkisoissa Donald Trumpin joukkueessa, sopimassa USAn kanssa 11 jäänmurtajan aiesopimuksesta, neuvotella Ukrainan tukemisesta halukkaiden koalition osana jne. jne. ja hän on nyt kuulemma Euroopan 13. merkittävin valtionpäämies. Tämän tavallisen tallaajan mielestä hän on osoittautunut hyväksi valinnaksi.

Stubb on osoittanut Suomen ulkopolitiikan ohjenuoraksi arvopohjaisen realismin, joka pyrkii tasapainottamaan Suomen prusarvojen puolustamisen ja pragmaattisen, kansallisiin etuihin pohjautuvan ulkopolitiikan. Tosin kriitikoiden mukaan käsite voi olla niin laaja, että sen avulla voidaan lopulta perustella mitä tahansa ulkopoliittisia ratkaisuja tilanteen mukaan painottamalla joko arvoja tai realismia. Miten se siis eroaa jo kokemastamme reaalisosialistisesta suomettumisesta tulee USAn Turvallisuusstrategian myötä ehkä tarkemmin nyt testattua.

Lisäys kello 17.00

PS.

Vai olisiko tässä kaikessa kysymys vain Trumpin pakkomielteisestä tavata yrittää irroittautua jatkuvasti jylläävästä Epstein-skandaalista, joka uhkaa tuomita hänet pedofiiliksikin? 

über die ukrainischen "Friedensgespräche"

Mein Freund Matti Karvinen schickte mir seine Zusammenfassung des Wochenendtrips von Immobilienentwicklern und -investoren in den Kreml zum Treffen mit Putin. Da ich ihm weitgehend zustimme, veröffentliche ich sie in drei Sprachen: Finnisch, Deutsch und Englisch. Ich habe einige meiner eigenen Gedanken hinzugefügt, die mir dabei in den Sinn kamen.

Die Verhandlungsreise von Wittkof und Kushner nach Moskau ist beendet. Und wie erwartet, ohne Ergebnis.

Fakt ist: Russland will weder Frieden noch einen Waffenstillstand, sondern die vollständige Unterwerfung der Ukraine. Nun kündigt Donald Trump an, die Finanzhilfe für die Ukraine komplett einzustellen. Mit anderen Worten: Er setzt das Kriegsopfer unter Druck und unterstützt den Aggressor. Der russische Angriff vor vier Jahren ist unbestreitbar, ebenso wie Russlands Ziel, Grenzen durch Krieg zu verändern – entgegen seiner OSZE-Resolution.

Ich sehe es so, und meine Familie und mein Bekanntenkreis auch:

Als Gegenleistung für den Verzicht der Ukraine auf ihre Atomwaffen im Jahr 1994 erhielt sie – oder erhielt zumindest – Sicherheitsgarantien von den USA, Großbritannien und Russland. Was in der Ukraine seit 2014 geschehen ist, ist eindeutig ein Verrat an den von Russland, den USA und Großbritannien gegebenen Sicherheitsgarantien. Die USA hätten die Mittel gehabt, Russland aufzuhalten, doch die Präsidenten Obama, Biden und Trump haben die Ukraine verraten. Auch England hat seine Verpflichtungen nicht erfüllt.

Die Passivität der EU und die im Verhältnis zu ihrem Bedarf unzureichende Hilfe für die Ukraine sind unverantwortlich, kurzsichtig und moralisch verwerflich. Insgesamt belief sich die Unterstützung der wirtschaftlich starken EU-Mitgliedstaaten für die Ukraine auf lediglich 0,1 % des BIP! Als Reaktion auf Trumps Drohungen, die NATO zu verlassen, waren sie sofort bereit, die NATO-Verteidigungsausgaben auf 5 % des BIP zu erhöhen. Ein Teil davon könnte berechtigterweise in die Unterstützung der Ukraine investiert werden.

Trotz der Mängel ihrer eigenen Demokratie kämpft die Ukraine gegen Totalitarismus und für europäische Demokratie, Freiheit und Gleichheit. Wenn ihre Unterwerfung verhindert werden kann, kann und wird die Ukraine sich zu einer westeuropäischen Demokratie entwickeln.

Die Ziele der russischen Staats- und Militärstrategie wurden von Putin, mehreren führenden russischen Politikern und der Presse offen dargelegt. Es ist offensichtlich, dass das Ziel darin besteht, die Eroberungen in den kommenden Jahren fortzusetzen und sie zur Wiederherstellung der geopolitischen Dominanz der Sowjetzeit zu nutzen. Der von Forschern am häufigsten genannte Zeithorizont beträgt fünf Jahre.

Die Streitereien, die Feigheit und die Unterwerfung der EU werden in Zukunft zum Zerfall der EU und der NATO führen. Russland und die USA agieren als Zerstörer. Mit russischem Geld und US-amerikanischer Unterstützung wurden innerhalb der EU bereits zersetzende NGOs, Parteien und ganze Staaten geschaffen. In diesem Zerfall und der von Russland und den USA vereinbarten zukünftigen Teilung würden Finnland und beispielsweise Deutschland offenbar auf unterschiedlichen Seiten stehen, ähnlich wie im Molotow-Rippentrop-Pakt von 1939 zwischen der Sowjetunion und Nazideutschland.

Um diesen Krieg zu überstehen, ohne zu verlieren und vor Russland zu kapitulieren, benötigt die Ukraine Geld, Waffen, Munition, Geheimdienstinformationen und Soldaten. Die EU verfügt über ausreichend davon oder kann es mit Geld beschaffen. Dieses Geld kann entweder aus den in Belgien eingefrorenen 200–300 Milliarden Euro russischer Gelder oder durch einen gemeinsamen Kredit der EU aufgebracht werden. Die Bedeutung des Geldes wird am besten dadurch verdeutlicht, dass 100 Milliarden Euro ausreichen würden, um 100.000 Söldner jahrelang zu rekrutieren.

Sollte diese Hilfe für die Ukraine beschlossen werden, würde sie den Frieden in Europa für Jahrzehnte sichern. Gleichzeitig würde auch die EU gerettet und zu ihrer Bestimmung, ihrem Selbstwertgefühl und ihrer Identität zurückfinden.

Wir Finnen sind zumindest nicht bereit, unsere liberale Demokratie, die auf Gleichheit, Rechtsstaatlichkeit und umfassenden Bürgerrechten beruht, wie Trumps USA, für irgendwelche amerikanischen Bauprojekte und andere Geschäfte in Russland zu verkaufen. Die Erinnerungen an den Winterkrieg, den Fortsetzungskrieg und die dunkle Zeit der Finnlandisierung sind uns noch immer lebhaft in Erinnerung.

On the US "peace deal" for Ukrain

My friend Matti Karvinen sent me his summary of the weekend trip of real estate developers/-investors to the Kremlin to meet with Putler. Since I largely agree with him, I am publishing it in three languages: Finnish, German and English. I admit to have included a few of my own views that arose in the stream of consciousness.

The negotiation trip of Wittkof and Kushner to Moscow has ended. And as expected, no results.

The fact is that Russia does not want peace or a ceasefire, but the complete subjugation of Ukraine. Now Donald Trump announces that he will completely stop financial aid to Ukraine. In other words, he is putting pressure on the victim of war and supporting the aggressor. The Russian attack four years ago is a completely indisputable matter, and so is Russia's goal to change borders through war, contrary to what it approved in the OSCE.

I see it this way, and so do all my family and acquaintances:

 In return for Ukraine giving up its nuclear weapons in 1994, it has or at least had security guarantees from the US, Britain and Russia. What has happened in Ukraine in 2014 and since is unequivocally a betrayal by the security guarantees given by Russia, the US and the UK. The US would have had the resources to stop Russia, but Presidents Obama, Biden and Trump betrayed Ukraine. And England has not fulfilled its commitment either.

 The EU's passivity and the under-measured aid to Ukraine in relation to its needs are irresponsible, short-sighted and morally shameful. In total, the support of the economically huge EU member states to Ukraine has been 0.1% of GDP! In response to Trump's intimidation to abandon NATO, they were ready in an instant to increase NATO's defense spending to 5% of GDP. Some of it could justifiably be invested in assisting Ukraine.

Despite the shortcomings of its own democracy, Ukraine is fighting against totalitarianism and for European democracy, freedom and equality. If its subjugation can be prevented, Ukraine can and will be able to begin developing into a Western European democracy.

 The goals of Russia’s staatsraison and military strategy have been openly presented by Putler, several leading Russian politicians and the press. It is quite clear that the goal is to continue the conquests in the coming years and use them to restore the geopolitical dominance of the Soviet era. The time horizon most often presented by researchers is five years.

 The EU’s bickering, cowardice and submission will mean the disintegration of the EU and NATO in the future. Russia and the USA are acting as disintegrators. Disintegrating NGOs, parties and entire states have already been created within the EU with Russian money and US support. In this disintegration and the future division agreed upon by Russia and the USA, Finland and, for example, Germany would apparently end up on different sides in the same way as in the Molotov-Rippentrop Pact signed by the Soviet Union and Nazi Germany in 1939.

 To get through this war without losing and surrendering to Russia, Ukraine needs money, weapons, ammunition, intelligence assistance and soldiers. The EU has enough of all of these or can get them with money. The money can be obtained either from the €200-300 billion of Russian money that is frozen in Belgium or by taking out a joint loan for the EU. The importance of money is best illustrated by the fact that €100 billion would be enough to recruit 100,000 mercenaries for years.

If this aid to Ukraine is decided, it will guarantee peace for Europe for decades. At the same time, the EU will also be saved, and it will find its purpose, self-respect and soul again.

 At least we Finns are not ready to sell our liberal democracy based on equality, the rule of law and broad civil liberties, like Trump's USA, for some Yankee construction projects and other deals in Russia. The memories of the Winter and Continuation Wars and the dark period of Finlandization are still vivid in our minds.

Ukrainan "rauhanneuvotteluista"

Ystäväni Matti Karvinen lähetti luettavakseni yhteenvetonsa kiinteistöjalostajien/ -sijoittajien viikonlopun toivioretkestä Kremliin Putleria tapaamaan. Kun itse olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä julkaisen sen kolmella kielellä: suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Olen liittänyt mukaan muutamia tajunnan virrassa syntyneitä omiakin näkemyksiä.

Wittkofin ja Kushnerin neuvottelumatka Moskovaan päättyi. Ja kuten odotettiin  Ei tulosta.

Fakta on, ettei Venäjä halua rauhaa tai aselepoa vaan Ukrainan täydellistä alistamista. Nyt Donald Trump ilmoittaa lopettavansa kokonaan rahallisen avun Ukrainalle. Eli hän painostaa sodan uhria ja tukee hyökkääjää. Venäjän hyökkäys neljä vuotta sitten on täysin kiistaton asia, ja samoin on Venäjän tavoite muuttaa rajoja sodan avulla ETYKssä hyväksymänsä vastaisesti.

Näen asian seuraavasti, ja samoin tilanteen näkevät kaikki perheeni jäsenet ja tuttavani:

 Sen vastineena, että Ukraina luopui ydinaseistaan vuonna 1994, sillä on tai ainakin oli USA:n, Britannian ja Venäjän antamat turvatakuut. Se mitä on tapahtunut Ukrainassa vuonna 2014 ja sen jälkeen on yksiselitteisesti turvatakuiden antajien Venäjän, USA:n ja UK:n petos. USA:lla olisi ollut resursseja pysäyttää Venäjä, mutta presidentit Obama, Biden ja Trump pettivät Ukrainan. Eikä ole Englantikaan sitoumustaan täyttänyt.

 EU:n passiivisuus ja Ukrainan tarpeisiin nähden alimitoitettu apu ovat  vastuuttomuutta, lyhytnäköisyyttä ja moraalisesti häpeällistä. Yhteen laskettuna taloudellisesti valtavan EU:n jäsenvaltioiden tuki Ukrainalle on ollut 0,1 % BKT:stä! Trumpin pelotteluun luopua NATOsta oltiin hetkessä valmiita nostamaan NATOn puolustusmenojen osuutta 5% BKTstä. Siitä osa voitaisi perustellusti sijoittaa Ukrainan avustamiseen. 

Oman demokratiansa puutteista huolimatta Ukraina käy taistelua totalitarismia vastaan ja eurooppalaisen demokratian, vapauden ja tasa-arvon puolesta. Jos sen alistaminen saadaan torjutuksi, Ukraina voi ja se kykenee aloittamaan  kehittymisen länsieurooppalaiseksi demokratiaksi.

 Venäjän staatsreasonin ja sotilasstrategian mukaisia tavoitteita Putler, useat Venäjän johtavat poliitikot ja lehdistö ovat esitelleet avoimesti. On täysin selvää, että tavoitteena on jatkaa valloituksia lähivuosina ja palauttaa niiden avulla Neuvostoliiton aikainen geopoliittinen valta-asema. Tutkijoiden useimmin esittämä aikahorisontti on viisi vuotta.

 EU:n riitely, pelkurimaisuus ja alistuneisuus merkitsevät jatkossa EU:n ja Naton hajoamista. Hajottajina toimivat Venäjä ja USA. EU:n sisälle on Venäjän rahoilla ja USA:n tuella jo luotu hajottamista tekeviä kansalaisjärjestöjä, puolueita ja kokonaisia valtioita. Tässä hajoamisessa ja Venäjän ja USA:n tulevaisuudessa sopimassa jaossa Suomi ja esimerkiksi Saksa ilmeisesti päätyisivät eri puolille samalla tavalla kuin Neuvostoliiton ja Natsisaksan vuonna 1939 solmimassa Molotov-Rippentrop-sopimuksessa.

 Selvitäkseen tästä sodasta ilman häviötä ja alistumista Venäjälle Ukraina tarvitsee rahaa, aseita, ammuksia, tiedusteluapua ja sotilaita. Näitä kaikkia on EU:lla riittävästi tai niitä saa rahalla. Rahat on mahdollista saada joko Belgiassa olevista ja jäädytetyistä 200 -300 mrd. € Venäjän rahoista tai ottamalla EU:lle yhteislainaa. Rahan merkitystä konkretisoi parhaiten se, että 100 mrd. riittäisi 100.000 palkkasotilaan rekrytointiin vuosiksi. 

Jos tämä apu Ukrainalle päätetään, niin se takaa Euroopalle rauhan kymmeniksi vuosiksi. Samalla myös EU pelastuu, ja se löytää jälleen tarkoituksensa,  itsekunnioituksensa ja sielunsa.

 Ainakaan me suomalaiset emme ole valmiita Trumpin USA:n tapaan myymään tasa-arvoon, oikeusvaltioperiaatteeseen ja laajoihin kansalaisten vapauksiin perustuvaa liberaalia demokratiaamme joitain Venäjällä toteutettavia jenkkien rakennusprojekteja ja muita dealejä vastaan. Talvi- ja jatkosodan muistot sekä suomettumisen synkkä aika ovat edelleen kirkkaina mielissämme.