über die ukrainischen "Friedensgespräche"

Mein Freund Matti Karvinen schickte mir seine Zusammenfassung des Wochenendtrips von Immobilienentwicklern und -investoren in den Kreml zum Treffen mit Putin. Da ich ihm weitgehend zustimme, veröffentliche ich sie in drei Sprachen: Finnisch, Deutsch und Englisch. Ich habe einige meiner eigenen Gedanken hinzugefügt, die mir dabei in den Sinn kamen.

Die Verhandlungsreise von Wittkof und Kushner nach Moskau ist beendet. Und wie erwartet, ohne Ergebnis.

Fakt ist: Russland will weder Frieden noch einen Waffenstillstand, sondern die vollständige Unterwerfung der Ukraine. Nun kündigt Donald Trump an, die Finanzhilfe für die Ukraine komplett einzustellen. Mit anderen Worten: Er setzt das Kriegsopfer unter Druck und unterstützt den Aggressor. Der russische Angriff vor vier Jahren ist unbestreitbar, ebenso wie Russlands Ziel, Grenzen durch Krieg zu verändern – entgegen seiner OSZE-Resolution.

Ich sehe es so, und meine Familie und mein Bekanntenkreis auch:

Als Gegenleistung für den Verzicht der Ukraine auf ihre Atomwaffen im Jahr 1994 erhielt sie – oder erhielt zumindest – Sicherheitsgarantien von den USA, Großbritannien und Russland. Was in der Ukraine seit 2014 geschehen ist, ist eindeutig ein Verrat an den von Russland, den USA und Großbritannien gegebenen Sicherheitsgarantien. Die USA hätten die Mittel gehabt, Russland aufzuhalten, doch die Präsidenten Obama, Biden und Trump haben die Ukraine verraten. Auch England hat seine Verpflichtungen nicht erfüllt.

Die Passivität der EU und die im Verhältnis zu ihrem Bedarf unzureichende Hilfe für die Ukraine sind unverantwortlich, kurzsichtig und moralisch verwerflich. Insgesamt belief sich die Unterstützung der wirtschaftlich starken EU-Mitgliedstaaten für die Ukraine auf lediglich 0,1 % des BIP! Als Reaktion auf Trumps Drohungen, die NATO zu verlassen, waren sie sofort bereit, die NATO-Verteidigungsausgaben auf 5 % des BIP zu erhöhen. Ein Teil davon könnte berechtigterweise in die Unterstützung der Ukraine investiert werden.

Trotz der Mängel ihrer eigenen Demokratie kämpft die Ukraine gegen Totalitarismus und für europäische Demokratie, Freiheit und Gleichheit. Wenn ihre Unterwerfung verhindert werden kann, kann und wird die Ukraine sich zu einer westeuropäischen Demokratie entwickeln.

Die Ziele der russischen Staats- und Militärstrategie wurden von Putin, mehreren führenden russischen Politikern und der Presse offen dargelegt. Es ist offensichtlich, dass das Ziel darin besteht, die Eroberungen in den kommenden Jahren fortzusetzen und sie zur Wiederherstellung der geopolitischen Dominanz der Sowjetzeit zu nutzen. Der von Forschern am häufigsten genannte Zeithorizont beträgt fünf Jahre.

Die Streitereien, die Feigheit und die Unterwerfung der EU werden in Zukunft zum Zerfall der EU und der NATO führen. Russland und die USA agieren als Zerstörer. Mit russischem Geld und US-amerikanischer Unterstützung wurden innerhalb der EU bereits zersetzende NGOs, Parteien und ganze Staaten geschaffen. In diesem Zerfall und der von Russland und den USA vereinbarten zukünftigen Teilung würden Finnland und beispielsweise Deutschland offenbar auf unterschiedlichen Seiten stehen, ähnlich wie im Molotow-Rippentrop-Pakt von 1939 zwischen der Sowjetunion und Nazideutschland.

Um diesen Krieg zu überstehen, ohne zu verlieren und vor Russland zu kapitulieren, benötigt die Ukraine Geld, Waffen, Munition, Geheimdienstinformationen und Soldaten. Die EU verfügt über ausreichend davon oder kann es mit Geld beschaffen. Dieses Geld kann entweder aus den in Belgien eingefrorenen 200–300 Milliarden Euro russischer Gelder oder durch einen gemeinsamen Kredit der EU aufgebracht werden. Die Bedeutung des Geldes wird am besten dadurch verdeutlicht, dass 100 Milliarden Euro ausreichen würden, um 100.000 Söldner jahrelang zu rekrutieren.

Sollte diese Hilfe für die Ukraine beschlossen werden, würde sie den Frieden in Europa für Jahrzehnte sichern. Gleichzeitig würde auch die EU gerettet und zu ihrer Bestimmung, ihrem Selbstwertgefühl und ihrer Identität zurückfinden.

Wir Finnen sind zumindest nicht bereit, unsere liberale Demokratie, die auf Gleichheit, Rechtsstaatlichkeit und umfassenden Bürgerrechten beruht, wie Trumps USA, für irgendwelche amerikanischen Bauprojekte und andere Geschäfte in Russland zu verkaufen. Die Erinnerungen an den Winterkrieg, den Fortsetzungskrieg und die dunkle Zeit der Finnlandisierung sind uns noch immer lebhaft in Erinnerung.

On the US "peace deal" for Ukrain

My friend Matti Karvinen sent me his summary of the weekend trip of real estate developers/-investors to the Kremlin to meet with Putler. Since I largely agree with him, I am publishing it in three languages: Finnish, German and English. I admit to have included a few of my own views that arose in the stream of consciousness.

The negotiation trip of Wittkof and Kushner to Moscow has ended. And as expected, no results.

The fact is that Russia does not want peace or a ceasefire, but the complete subjugation of Ukraine. Now Donald Trump announces that he will completely stop financial aid to Ukraine. In other words, he is putting pressure on the victim of war and supporting the aggressor. The Russian attack four years ago is a completely indisputable matter, and so is Russia's goal to change borders through war, contrary to what it approved in the OSCE.

I see it this way, and so do all my family and acquaintances:

 In return for Ukraine giving up its nuclear weapons in 1994, it has or at least had security guarantees from the US, Britain and Russia. What has happened in Ukraine in 2014 and since is unequivocally a betrayal by the security guarantees given by Russia, the US and the UK. The US would have had the resources to stop Russia, but Presidents Obama, Biden and Trump betrayed Ukraine. And England has not fulfilled its commitment either.

 The EU's passivity and the under-measured aid to Ukraine in relation to its needs are irresponsible, short-sighted and morally shameful. In total, the support of the economically huge EU member states to Ukraine has been 0.1% of GDP! In response to Trump's intimidation to abandon NATO, they were ready in an instant to increase NATO's defense spending to 5% of GDP. Some of it could justifiably be invested in assisting Ukraine.

Despite the shortcomings of its own democracy, Ukraine is fighting against totalitarianism and for European democracy, freedom and equality. If its subjugation can be prevented, Ukraine can and will be able to begin developing into a Western European democracy.

 The goals of Russia’s staatsraison and military strategy have been openly presented by Putler, several leading Russian politicians and the press. It is quite clear that the goal is to continue the conquests in the coming years and use them to restore the geopolitical dominance of the Soviet era. The time horizon most often presented by researchers is five years.

 The EU’s bickering, cowardice and submission will mean the disintegration of the EU and NATO in the future. Russia and the USA are acting as disintegrators. Disintegrating NGOs, parties and entire states have already been created within the EU with Russian money and US support. In this disintegration and the future division agreed upon by Russia and the USA, Finland and, for example, Germany would apparently end up on different sides in the same way as in the Molotov-Rippentrop Pact signed by the Soviet Union and Nazi Germany in 1939.

 To get through this war without losing and surrendering to Russia, Ukraine needs money, weapons, ammunition, intelligence assistance and soldiers. The EU has enough of all of these or can get them with money. The money can be obtained either from the €200-300 billion of Russian money that is frozen in Belgium or by taking out a joint loan for the EU. The importance of money is best illustrated by the fact that €100 billion would be enough to recruit 100,000 mercenaries for years.

If this aid to Ukraine is decided, it will guarantee peace for Europe for decades. At the same time, the EU will also be saved, and it will find its purpose, self-respect and soul again.

 At least we Finns are not ready to sell our liberal democracy based on equality, the rule of law and broad civil liberties, like Trump's USA, for some Yankee construction projects and other deals in Russia. The memories of the Winter and Continuation Wars and the dark period of Finlandization are still vivid in our minds.

Ukrainan "rauhanneuvotteluista"

Ystäväni Matti Karvinen lähetti luettavakseni yhteenvetonsa kiinteistöjalostajien/ -sijoittajien viikonlopun toivioretkestä Kremliin Putleria tapaamaan. Kun itse olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä julkaisen sen kolmella kielellä: suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Olen liittänyt mukaan muutamia tajunnan virrassa syntyneitä omiakin näkemyksiä.

Wittkofin ja Kushnerin neuvottelumatka Moskovaan päättyi. Ja kuten odotettiin  Ei tulosta.

Fakta on, ettei Venäjä halua rauhaa tai aselepoa vaan Ukrainan täydellistä alistamista. Nyt Donald Trump ilmoittaa lopettavansa kokonaan rahallisen avun Ukrainalle. Eli hän painostaa sodan uhria ja tukee hyökkääjää. Venäjän hyökkäys neljä vuotta sitten on täysin kiistaton asia, ja samoin on Venäjän tavoite muuttaa rajoja sodan avulla ETYKssä hyväksymänsä vastaisesti.

Näen asian seuraavasti, ja samoin tilanteen näkevät kaikki perheeni jäsenet ja tuttavani:

 Sen vastineena, että Ukraina luopui ydinaseistaan vuonna 1994, sillä on tai ainakin oli USA:n, Britannian ja Venäjän antamat turvatakuut. Se mitä on tapahtunut Ukrainassa vuonna 2014 ja sen jälkeen on yksiselitteisesti turvatakuiden antajien Venäjän, USA:n ja UK:n petos. USA:lla olisi ollut resursseja pysäyttää Venäjä, mutta presidentit Obama, Biden ja Trump pettivät Ukrainan. Eikä ole Englantikaan sitoumustaan täyttänyt.

 EU:n passiivisuus ja Ukrainan tarpeisiin nähden alimitoitettu apu ovat  vastuuttomuutta, lyhytnäköisyyttä ja moraalisesti häpeällistä. Yhteen laskettuna taloudellisesti valtavan EU:n jäsenvaltioiden tuki Ukrainalle on ollut 0,1 % BKT:stä! Trumpin pelotteluun luopua NATOsta oltiin hetkessä valmiita nostamaan NATOn puolustusmenojen osuutta 5% BKTstä. Siitä osa voitaisi perustellusti sijoittaa Ukrainan avustamiseen. 

Oman demokratiansa puutteista huolimatta Ukraina käy taistelua totalitarismia vastaan ja eurooppalaisen demokratian, vapauden ja tasa-arvon puolesta. Jos sen alistaminen saadaan torjutuksi, Ukraina voi ja se kykenee aloittamaan  kehittymisen länsieurooppalaiseksi demokratiaksi.

 Venäjän staatsreasonin ja sotilasstrategian mukaisia tavoitteita Putler, useat Venäjän johtavat poliitikot ja lehdistö ovat esitelleet avoimesti. On täysin selvää, että tavoitteena on jatkaa valloituksia lähivuosina ja palauttaa niiden avulla Neuvostoliiton aikainen geopoliittinen valta-asema. Tutkijoiden useimmin esittämä aikahorisontti on viisi vuotta.

 EU:n riitely, pelkurimaisuus ja alistuneisuus merkitsevät jatkossa EU:n ja Naton hajoamista. Hajottajina toimivat Venäjä ja USA. EU:n sisälle on Venäjän rahoilla ja USA:n tuella jo luotu hajottamista tekeviä kansalaisjärjestöjä, puolueita ja kokonaisia valtioita. Tässä hajoamisessa ja Venäjän ja USA:n tulevaisuudessa sopimassa jaossa Suomi ja esimerkiksi Saksa ilmeisesti päätyisivät eri puolille samalla tavalla kuin Neuvostoliiton ja Natsisaksan vuonna 1939 solmimassa Molotov-Rippentrop-sopimuksessa.

 Selvitäkseen tästä sodasta ilman häviötä ja alistumista Venäjälle Ukraina tarvitsee rahaa, aseita, ammuksia, tiedusteluapua ja sotilaita. Näitä kaikkia on EU:lla riittävästi tai niitä saa rahalla. Rahat on mahdollista saada joko Belgiassa olevista ja jäädytetyistä 200 -300 mrd. € Venäjän rahoista tai ottamalla EU:lle yhteislainaa. Rahan merkitystä konkretisoi parhaiten se, että 100 mrd. riittäisi 100.000 palkkasotilaan rekrytointiin vuosiksi. 

Jos tämä apu Ukrainalle päätetään, niin se takaa Euroopalle rauhan kymmeniksi vuosiksi. Samalla myös EU pelastuu, ja se löytää jälleen tarkoituksensa,  itsekunnioituksensa ja sielunsa.

 Ainakaan me suomalaiset emme ole valmiita Trumpin USA:n tapaan myymään tasa-arvoon, oikeusvaltioperiaatteeseen ja laajoihin kansalaisten vapauksiin perustuvaa liberaalia demokratiaamme joitain Venäjällä toteutettavia jenkkien rakennusprojekteja ja muita dealejä vastaan. Talvi- ja jatkosodan muistot sekä suomettumisen synkkä aika ovat edelleen kirkkaina mielissämme.

Suul suuremmalla - saatanan tunarit

Aika-ajoin on hyvä palauttaa mieleen miten on aikaisemmin ajatellut yhteisten asioitten hoitamisesta. Nykyinen hallituksenpäätön meno pani tutkimaan menneitä suosiatksiani. Alla kopio artikkelista Hyvinvointivaltion madonluvut tiistailta 5. helmikuuta 2019, Paljon on vajaassa kuudessa vuodessa muuttunut mutta kusessa ollaan kumminkin. Ja yhä vain syvemmälle mennään.

Valtionvarainministeriön madonluvut on taas julkaistu. Terveen julkisen talouden - kestävyysvajeen poistamisen - tavoitteiksi asetetaan tulevalle hallitukselle, koostuipa se keistä tahansa

2 miljardin leikkaukset tai veronkorotukset vuosina 2020 - 2023 (ilmeisesti kunakin vuonna?), 

2 miljardin positiivinen vaikutus julkisen talouden kestävyysvajeeseen syntyisi luomalla 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä ja 

3 miljardin säästöt sosiaali- ja terveysuudistuksen avulla tavalla tai toisella  2020-luvun loppuun mennessä. 

Näin julkisen talouden kestävyysvaje pienenisi 7 miljardia ja voisimme kaikki taas vaipua itsetyytyväisyytemme uneen.

Ehdotukset, vai pitäisikö sittenkin sanoa ohjeet- vaiko peräti vaatimukset - on tehty puolueille, tulevien hallitusneuvottelujen pohjaksi. Edessä olevien eduskuntavaalien asetelmiin ne tuskin vaikuttavat, ne kun eivät lupaile sellaista minkä pohjalla mikään puolue uskoisi voivansa voittaa.

Millä tavalla leikkauksia tultaisi tulevaisuudessa tekemään on helppo arvata, kun kokemusta on monilta vuosilta. Eli viedään niiltä, joilla ei edelleenkään liikoja ole. Nyt uutta painotusta saadaan siirrettyä eläkeläisten kasvavalle määrälle. 

Kuten virkamiehetkin vakuuttavat tietävänsä, veronkorotuksiin meillä ei juurikaan ole varaa.

100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä on lähinnä hyvä toive kun näkyvissä jo nyt - kovin lyhyeksi jääneen kasvukauden jälkimainingeissa - on mm. maailmantalouden kääntyminen vähintäänkin taantumaan, globaalin kauppasodan merkit, keskeisten vientimaittemme jo alkanut laskukausi, kehittyvien maiden osaamisen jasen seurauksen kilpailukyvyn kasvu, brexit ja siihen verrattavissa olevien kauppasopimusverkkojen rapautuminen sekä kotimaan julkisen sektorin kiihtyvä tarve vähentää henkilöstön määrää kestävyysvajeen korjaamiseksi.

SoTe-uudistus tarvitaan mutta on itsestään selvää, että nykyisillä eväillä sen säästöt eivät tule toteutumaan. Todennäköisempi tulema on 3 miljardin lisäkulut. Ellei sitten anneta koko järjestelmän rapautua yksityistämällä koko paska kertaheitolla. Jo ajatusrakennelma, että julkisen sektorin tasolla yhden uuden 18- osaisen hallintotason lisääminen valtion ja kuntien rinnalle voisi tuoda merkittävää säästöä on lähinnä säälittävä. Hallintoa ei tarvita lisää kun eentistäkin on liiankin kanssa. 

Tämän blogin aktiivivuosina kirjoittelin aika ajoin käsityksiäni siitä mitä hallitusohjelmissa tarvittaisi. Niistä joitakin löytyy kirjoittamalla tämän blogin hakukenttään Hallitusohjelma. Aika on vaihtunut, ja painotukset varsinkin koulutuksen ja kehittämisen osalta ovat muuttuneet, mutta alla yksi mahdollinen ehdotus.

1. Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


2. Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


3. Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä. Ammatillista osaamista prioritoidaan.


4. Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.


5. Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.


6. Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.


7. Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.


8. Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.


9. Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennenkuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.


10. Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.

Seurauksena saattaisi demokraattinen markkinatalouspohjainen hyvinvointivaltio olla vielä pelastettavissa.

Tulevaisuuden uusi normaali

Törmäsin netissä mielenkiintoiseen podcastiin: Why Trump Could Lose His Trade War With China | The Ezra Klein Show Panee kyllä miettimään mihin olemme menossa, ja oikeammin, missä jo olemme vaikka emme siitä mitään vielä tiedä.

Ja sitten vielä toiseen, Quorasta;

"Mats Andersson

Follow

Businessman at Language Industry (1991–present)Sun

Now that the USA is putting a total of 104% tariff on China, China is out of options. Even better, we can stop tariffs on everyone and tell them to sanction and tariff China in exchange. When we defeat China, are we allowed to make a fool of them?

Why do you imagine that “China is out of options”?

China’s economy is subject to total control by the Chinese government. You will notice that USA has, in a move that betrays total panic and total lack of foresight, suddenly removed tariffs on electronics, including microchips, phones and computers – exactly the things they wanted to stop importing from China to encourage US production. And now, China knows exactly where to pressure the USA: make those products subject to export licenses… and refuse any license to export to the USA.

USA handed a major option to China only in the past 24 hours.

China can also decide to dump all their US bonds onto the market. This will crash the USD, and make the federal budget deficit a major headache: the deficit is funded by loans, and the interest will skyrocket.

Chinese exports are in demand world-wide; they are now hard at work finding alternative markets for their goods.

And surely you can’t be old enough to be able to write, and not be old enough to realize how your bullying scheme will play out? Surely you can’t for a monent believe that even one single country will not realize that if they play along, they will be the next to be bullied? Don’t you remember how this played out on the playground? You suggest this, and no one will want to play with you, ever.

In reality, USA is out of options. They can raise tariffs again, but that will make no difference: doubling the price reduces demand by 95% or more; reducing it by half of the remaining 5% won’t actually matter. China’s leadership has been given a huge gift: USA attacked, the Chinese rally around the flag. Even the EU is talking to the Chinese now to see what can be worked out between them, with the USA left on the sidelines.

And surely by now, you see who the fool is here?"

Ja sitten vielä kolmas ja aivan toiselta aihealueelta: How We Trolled The Trolls (feat. Anthony Scaramucci) https://www.youtube.com/watch?v=YZWCIBAXY88&t=1150s

Kun tähän vielä lisää uutiset Kiinan päätöksestä estää Boingin valmistamien lentokoneiden ja niiden varaosien tilaamisen USAsta, Rayanairin arvellut tilattujen lentokoneiden toimitusten siirtämisestä ja vaikkapa uutiset ”suomalaisten” rakentamista jäänmurtajista USAn Navylle lähestymme otsikon pohdetta: Tulevaisuuden uusi normaali(?).

Yritys ymmärtää Trumpia

Matti Karvisen analyysi:

Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, Trumpia ei voi ymmärtää logiikan säännöillä. 

Ehdotin, että pohtimalla hänen arvojaan ja niistä johdettuja päämääriä, olisi mahdollista saada jonkinlainen järkevä kuva tapahtumista.

Löysin netistä Shalom H. Schwartzin arvoteorian, joka voisi auttaa asian hahmot-tamisessa. Seuraavassa on hänen teoriansa mukaan laadittu luettelo ja kuva ihmisen arvoista.

Schwartzin arvoteorian 10 perusarvoa

1. Itseohjautuvuus: itsenäinen ajattelu ja toiminta, vapaus, luovuus

2. Vaihtelunhalu: jännitys, haasteiden etsiminen, avoimuus uusille kokemuksille

3. Hedonismi: mielihyvän ja nautinnon tavoittelu

4. Suoriutuminen: saavutukset, henkilökohtaisen menestyksen tavoittelu

5. Valta: vaikutusvalta, status, dominointi

6. Turvallisuus: oman elämän ja yhteiskunnan harmonia ja vakaus.

7. Yhdenmukaisuus: mukautuminen (normeihin), haittaa tuottavien impulssien

rajoittaminen

8. Perinteisyys: mukautuminen vallitseviin (kulttuurisiin/uskonnollisiin) normeihin, sääntöjen hyväksyminen

9. Hyväntahtoisuus: toive läheisten hyvinvoinnista

10. Universalismi: kaiken luonnon ja ihmiskunnan arvostaminen ja suojelu

Ja alla on niistä tehty kuva

Kun arvioimme, mitkä edellä luetelluista arvoista olisivat Trrumpin kohdalla hallit-sevia, niin muistutan, että hän on kertonut Ayn Randin olevan hänen ihanteensa. Siis yksilön valtaa korostava Ayn Rand. Jos haluat tietää enemmän Randista, niin löydät sitä seuraavasta linkistä Donald Trump and Ayn Rand - Robert Reich

Kun katselemme edellä olevaa kuvaa ja luetteloa ja tiedämme Trumpin olevan ihastunut Ayn Randin filosofiaan, niin tuntuu selvältä, että hänen arvomaailmas-saan korostuvat:

Itseohjautuvuus, mielihyvä eli hedonismi, valta ja suoriutuminen eli kuvassa olevan ympyrän alaosa itsensä korostaminen –ja siitä saatava arvostus Trumpin arvoissa ovat pienessä osassa, jäävät kokonaan pois tai aiheuttavat inhoa:

Perinteisyys ja mukautuminen, hyväntahtoisuus, yhdenmukaisuus, universalismi  ja siinä erityisesti normien hyväksyminen. Hänen käytöksensä ja toimenpiteensä tukevat edellä olevaa yhteenvetoa.

Edellä olevasta seuraavat egoistiset ja suorastaan narsistiset piirteet hänen käy-töksessään ovat selvästi havaittavissa. Erityisesti kiinnittää huomiota hänen suh-tautumisensa totuuteen. Se ei ole riippuvainen tosiasioista tai aikaisemmin sano-tusta vaan kulloisestakin tilanteesta. 

Sama on ollut havaittavissa muidenkin autoritääristen johtajien ”totuuksista”. Määrittelihän Leninkin aikanaan totuuden ”asian esittämiseksi niin, että se hyödyttää sosialistista vallankumousta”.

Trumpilla on joitain päähänpiintymiä eli fix idéitä. Paras esimerkki on tällä hetkellä usko tuontitullien voimaan USA:n talouden – tai teollisuuden tuotannon kotimai-suuden – vahvistamisessa. Tuontitullien vahvistavaan voimaan hän uskoo huolimatta kaikkien makroekonomistien varoittelusta.

Toinen fix idé on USA:n maantieteellinen laajentaminen esimerkiksi liittämällä Kanada, Grönlanti ja Panama osiksi USA:ta. Merkillinen selvästi havaittava piirre on usko häneen kohdistuvan imartelun totuudenmukaisuuteen. Ja sitä käyttävät hyväkseen lähipiirin lisäksi ainakin Vladimir Putin. 

Ayn Randilta saadun maailmankuvan seurausta ovat myös inho erilaisia yhteistyö-organisaatioita kohtaan, esimerkkeinä YK ja EU. Samasta lähteestä kumpuaa myös inho heikkoja auttavia organisaatioita kohtaan ja sorrettujen oikeuksien puolesta tehtävä työ. Samasta filosofiasta tulee myös usko kaiken yritysten voiton tavoitte-lua rajoittamisen vahingollisuudesta. Olkoon jälleen esimerkkinä pyrkimys poistaa YK:n asiakirjoista termit tasa-arvo, ilmaston muutos ja inkluusio.

Alkupiste Trumpin äärimmäisen koville arvoille on hänen saamansa kotikasvatus. Sen päälle Ayn Randin filosofia asettui loistavasti. Trumpin lapsuudesta löytyy kuvaus linkistä Vaativa isä vääristi poikansa maailmankuvaa ja oli ”kaiken kauhun alullepanija” – tällainen oli Trumpin synkkä lapsuus perheen ”valittuna poikana” - Ilta-Sanomat

Kun ajattelemme Trumpin koulutusta, niin on todettava, että kandidaattitason kauppatieteellinen tausta ei riitä toimien makrotaloudellisten seurausten ymmär-tämiseen. Hän tarvitsisi lisäopintoja ja hyviä neuvonantajia, joita hänen lisäksi olisi uskottava. Ei näytä siltä, että hänellä olisi jotain kokonaisuuden kattavaa visiota puhumattakaan strategiasta.

Kun edellä olevaan lisäämme Trumpin uskon omiin neuvottelu- ja sopimustenteko-kykyihinsä, näyttää selvältä, että merkillisiä käänteitä USA:n politiikassa on jatkossakin odotettavissa. – Mutta myös Trumpin vastainen toiminta USA:ssa ja maailmassa ihan varmasti lisääntyy. Ensimmäiset merkit ovat jo näkyvissä.

On kuitenkin syytä hartaasti toivoa, ettei jatkossa ole tarvetta tehdä samanlaista analyysia mahdollisen presidentti J. D. Vancen arvoista ja päämääristä.

Samanmielisten maiden yhteinen puolustus

Eiköhän meille jokaiselle ole tullut selväksi, että USAn lupauksiin NATOn artikla 5 toteuttamiseen kaikissa olosuhteissa ei voi enää luottaa? Päivä päivältä vahvistuvat tiedot siitä, että Trumpin hallinto on muuttanut asennettaan 180 astetta, entistä pahinta perivihollistaan kohtaan.

Venäjä on nyt yhteistyökumppani ja entisiä hakataan kartulla kovasti. Aluevaatimukset, puolustuksen resurssointivaatimusten yli kaksinkertaistaminen kerta laakista, ystävien rankaiseminen asettamalla korkeita tullitariffeja, uuden avaukset esitetään uhkavaatimuksina niistä aiemmin edes keskustelematta jne. jne., eivät maailmanrauhaa - Euroopan rauhasta puhumattakaan - taatusti paranna. Nämä ennen kokemattomat toimet pakottavat EUn ja Euroopan muidenkin valtioiden miettimään mihin toimiin ryhtyä USAn suhteen.

Yksi keskeinen tekijä, jossa USAlla on ollut ylivertainen rooli – erityisesti NATOn vuoksi – on maanosan sotilaallinen turvallisuus. Kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on Eurooppa jättänyt puolustamisensa pitkälti USAn hoidettavaksi. Tämä on vuosien myötä useimmissa tapauksissa johtanut sekä kansallisten puolustusvoimien, puolustusteollisuuden ja puolustusvarustelun alasajoon. Samalla USAsta on tullut – ainakin alun perin sen nimenomaisesta halusta - Euroopan armeijoiden keskeinen turvallisuuden toimittaja.

Tämä järjestely on pitkään sopinut kummallekin osapuolelle; Euroopan valtioilla on ollut mahdollisuus panostaa kansalaisten elämänlaadun parantamiseen, jenkeillä mahdollisuus työllistää aseteollisuuttaan. Kaikki tämä on nyt muuttunut hetkessä, alkaen 20.tammikuuta 2025 klo 12.00 EST. Ja se kriisiytyi viimeistään viime perjantaina, 28.2. Trump/Vancen vs. Zelenskyn huutomaaotteluun.

Euroopan oman, yhteisen puolustuksen järjestäminen on useimmiten kai kaatunut USAn vastustukseen. Niin kaatui myös ensimmäinen yritys toisen maailmansodan jälkeen, kun vuonna 1948 perustettu, pelkästään Euroopan valtioista koostuva WEU  katsottiin turhaksi päällekkäisyydeksi. 4.4.1949 perustetulle NATOlle, ja lakkautettiin 2011. USA ja Kanada tulivat virallisesti osaksi Euroopan puolustusta vasta NATOon.

Hyvä yhteisesitys idean, siis Euroopan oman yhteisen puolustuksen historiasta löysin otsikon Could an “Army of Europe” Actually Happen? takaa. 

Nyt, huutomaaottelun seurauksena syntyi Tsekin presidentin ideasta ilmeisesti Britanniassa saman mielisten maiden koalitio, Coalition of the willing  Käsitykseni mukaan Macron on sen päätöksistä jo livennyt, ainakin siltä osin, ettei ole lähdössä Starmerin ja Zelenskyn kanssa Trumpille ”rauhansuunnitelmaa” esittelemään.

Vaan entäpä jos tästä tilapäiseksi tarkoitetusta ideasta kehitettäisi pysyvä malli tukemaan NATOa ja Euroopan tulevaisuutta? Euroopan yhteinen puolustus coalition of the willing. Viimeistään nyt kun NATOon ei kukaan ajatteleva enää voi 100 %sesti luottaa, on syytä harkita uudenlaisia vaihtoehtoja. YouTubessa törmäsin yhteen yksinkertaiseen ja selkeään vaihtoehtoon: A European Army - How Would It Actually Work?