Tänään on kulunut 3 vuotta siitä kun Putler alias Vladimir Putin komensi venäjän joukot hyökkäämään Ukrainaan. Kyseessä oli kaikin puolin provosoimaton sotatoimi, jota syyllinen itse kauan kutsui kaunistellen nimellä ”sotilaallinen erikoisoperaatio.” Mutta sota mikä sota.
Eri lähteiden mukaan Putler arvioi sen kestoksi enintään muutaman päivän tai korkeintaan muutaman viikon. Nyt noin 1.000.000 ihmisen kuolemaan tai vammautumiseen johtanut Putlerin egotrippi jatkuu kiihtyvällä voimalla. Viime yönä Venäjä ampui Ukrainaan noin 270 droonia, joista suurin osa kuulemma onneksi torjuttiin.
Maailmanlaajuisesti ukrainalaisia pakolaisia on yli 10 miljoonaa. Ukrainasta on tällä hetkellä lähes 6,5 miljoonaa pakolaista, jotka ovat hakeneet turvaa ulkomailta, ja noin 3,7 miljoonaa ihmistä on edelleen pakkosiirtolaisina maan sisällä. Nyt väkiluku on noin 37 miljoonaa sen oltua 1990-luvun alussa yli 50 miljoonaa.
Sotaan syyllinen on tällaisen tavallisen tallaajan tietojen perusteella yksiselitteisesti Venäjä tai vielä tarkemmin Putler. Sodan jatkumiseen näin kauan – vaikka ihan aikuisten oikeasti vihollisuuden alkoivat, Putlerin provosoimana jo vuonna 2014 - vaikuttavat monet syyt, joista keskeisin on ukrainalaisten puolustustahto. Toissijaisesti ilmeisesti länsivaltojen ml. EUn valtioiden antama henkinen ja materiaalinen tuki. Ja kolmantena länsivaltojen ml. EUn valtioiden eskalaatiopelko. Ydinasepelko, jota Putler on taitavilla ulostuloillaan istuttanut päättäjien mieleen. Samalla on koko ajan kuitenkin luvattu apua ”niin kauan kuin on tarpeen”.
Transaktionaalisen geopolitiikan perususkovainen Donald Trump sitten räjäytti potin. Avusta, jota sitäkään ei ole tarkkaan ilmaistu eikä määritelty, hän vaatii 50% Ukrainan mineraalivaroista. Tai ehkä jopa kaikista varoista kun sitäkään ei ole yksityiskohtaisesti tarkennettu. Jos mukaan vielä otetaan Trumpin vallassaolon ensimmäisten viikkojen muut uhkailut ja teot on selvää, että USAn varaan ei Ukraina voi tukeaan laskea.
Muut länsimaat, siis poislukien USA, alkavat olla totisen paikan edessä; Jatkaakko ja jos, niin millä tavalla Ukrainan tukemista?
Ukraina taistelee kunniakkaasti itsenäisyytensä puolesta. Mutta samalla vähintään Baltian maiden – Viron, Latvian, Liettuan –, Puolan, Moldovan, Suomen ja Georgian puolesta, Ne kun ovat maita, jotka kaikki joskus ovat olleet osa Venäjän Imperiumia. Ja ainakin kaikki nämä Putler haluaa palauttaa Äiti Venäjän mustankippeeseen yhteyteen. Implisiittisesti kaikkien muidenkin EU-maiden puolesta. Siis kaikkien niiden, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet Putlerin visiota palauttaa Äiti Venäjän imperialistinen kunnia kukoistukseensa ja Pietari Suuren unelma; jäistä vapaat satamat Atlannilla. Ei hän huvikseen ole hehkuttanut Neuvostoliiton hajoamista viime vuosisadan pahimpana tapahtumana.
On kai täysin selvää, että yksin jätetty Ukraina tulee häviämään Venäjän aloittaman sodan ja tavalla tai toisella, se pakotettaisi vähintään osaksi sen etupiiriä tai jopa sen osaksi? Samalla Putler saa vahvistuksen visiolleen: lännen valtiot ovat vellihousuja ja niitä tulee kohdella sen mukaisella tavalla. Syödä kukin siten kuin elefantti syödään. Pala kerrallaan.
Ja kun USAan ei enää Trumpin aikana voi luottaa, uskaltaako Ukrainassa NATOonkaan? Kannattaa lukea tarkkaan se ”Musketti soturien” viides artikla. 5. artikla edellyttää yksimielistä päätöstä artiklan soveltamisesta ja kunkin jäsenmaan omaa päätöstä siitä tavasta, millä aikoo sitä soveltaa. Yksimielisyyden merkitys jo konkretisoitui Suomen ja Ruotsin jäsenyydestä päätettäessä, eikö vain? Ja kyllä Trump ja Orban sen pelin osaa.
Yksittäin ja yllätettäessä kaikki Euroopan valtiot ovat samassa tilanteessa; Venäjä voi laskea voittavansa jokaisen. Ainoa takuuvarma tapa puolustautua Venäjää vastaan menestyksellä, on tehdä se yhdessä. Eikä yllätettynä. Mieluiten ennalta estäen tarpeen joutua tarttumaan aseisiin.
1 kommentti:
Lähetä kommentti