torstai 28. marraskuuta 2024

Reunavaltiopolitiikasta B 52 ylilentoihin

Suomen faktisesti itsenäistyttyä sisällissodan jälkeen ja saksalaisten poistuttua maasta syksyllä 1918 alkoi Suomen politiikassa uusi vaihe. Yhtenä painopisteenä on ollut, tai olisi ainakin pitänyt olla myös turvallisuuspolitiikka, eli miten suojautua Neuvosto-Venäjän mahdolliselta takaisinvaltaus yritykseltä.

Poliitikoista valtaosa ei kai silloinkaan katsonut asiaa ajankohtaiseksi? Lokakuussa 1920 oli solmittu Tarton rauha ja Venäjällä kun oli raastava ja maan loputtomat resurssit syövä sisällissota aina vuoteen 1922 asti. Ei siis kiirettä ollenkaan... vajaata kahta vuosikymmentä myöhemmin, 30.11.1939 Helsingissä herättiin punailmavoimien pommitukseen. Näin siitä huolimatta, että vielä muutama päivää aikaisemmin mailla oli keskinäinen hyökkäämättömyyssopimus.

Nyt 85 vuotta myöhemmin yksi asia ainakin on muuttunut. Suomi on konkreettisesti repäissyt itsensä irti itäisestä vaikutusvallasta viimeistään liittyessään NATOn jäseneksi 4.4.2023. Yhdysvaltojen ilmavoimien B 52 pommikoneet lentävät Suomen ilmatilassa Suomen ilmavoimien F 18 Hornettien saattamana. Suomella ei nyt ole minkään valtakunnan hyökkäämättömyyssopimusta ja meidät on virallisesti todettu epäystävälliseksi valtioksi.

Olisiko historiasta jotain opittu? Ainakin olisi syytä oppia muutama ominaisuus minkä tahansa nimisen Venäjän käyttäytmisestä.

  • Totta on aina se minkä hallitusvalta ja sen valtias – nykyisin Putler – todeksi väittää.

  • Venäjän valtias on aina voimakas, äkkipikainen ja pitkävihainen.

  • Pietari Suuresta lähtien Venäjän tavoite on vapaa pääsy Atlantille ja sinne pyrkii Putlerkin.

  • Venäläinen maailma (ruskij mir) on nykyisin virallnen geopoliittinen oppi. (Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2021 lopussa noin 30 000 Venäjän kansalaista. Kaikkiaan venäjänkielisiä on runsaasti yli 80 000.)

Ohessa muutamia uutisia viime päiviltä.

Heipä heijakkaa. Näin on nyt mutta huomenna kaikki voi olla toisin.

Ei kommentteja: