Ytäväni Matti Karvinen lähetti arvioitavaksi ja kommentoitavaksi meitä Äijäkerho 70 plussassa aina silloin tällöin kosketeltavan asiakokonaisuuden. Olen siihen luvalla tehnyt pieniä täsmennyksiä ja digitaitojen puutteessa graafisia muutoksia ja editointeja. Asian tuominen omallekin sivulle on mielestäni arkistointimielessäkin paikallaan. 

Miksi Suomi liittyi Natoon?

Yritän tässä pamfletissa vastata eräiden saksalaisten ystävieni kysymyksiin Suomen Natoon liittymisen syistä ja siitä, miksi puolueettomuus ei mielestämme enää ollut mahdollista.

Yksinkertaisin ja nopein vastaus ystävilleni olisi Suomen puolustusministerin JyriHäkämiehen kohua herättänyt ja maan ulkopoliittisen johdon yllättänyt lausunto vuonna2007: ”Ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme Suomen kolme pääasiallistaturvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä”.

Kun Häkämies lausuntonsa antoi, Groznyi oli raunioina, Tšetšenian presidentit ja sotaaarvostelleet Anna Politkovskaja ja Aleksandr Litvinenko murhattu ja Tšetšenian toisen sodanaloittamisen syynä olleiden kerrostalojen räjäyttäjistä liikkui tietoja, että tekijät olisivat olleet Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n miehiä. Häkämies oli itsenäisesti vetänytjohtopäätöksensä Venäjän tilasta ja suunnasta.

Mutta Suomen Natoon liittymisen taustat ja syyt olivat paljon monilukuisemmat ja monisäikeisemmät kuin vain Nyky - Venäjä.

Geopoliittista taustaa

Suomen geopoliittinen merkitys on vaihdellut vuosisadasta toiseen. Ruotsinsuurvaltakaudella aina vuoteen 1809 asti, jolloin Ruotsi menetti Suomen Venäjälle, Suomi olisekä Ruotsille että Venäjälle strategisesti merkittävä. Tämä korostui erityisesti Pietarinperustamisen vuonna 1703 jälkeen. Mutta vuosina 1809 – 1917 Ruotsi oli luopunut suurvaltahaaveistaan ja Venäjälle Suomi oli rauhallinen suojavyöhyke Pietarista pohjoiseen.

Historiansa aikana Suomi on siis muodostanut suojavyöhykkeen Venäjän ja Lännen välille. Se on merkinnyt sitä, että kumpikin puoli on pyrkinyt käymään sotansa suojavyöhykkeellä – Suomessa. Tästä on jäänyt pysyvä muistikuva suomalaisten historianmuistiin. Sodat aloitti milloin Ruotsi milloin Venäjä, mutta jossain vaiheessa aina venäläiset joukot ryöstivät, raiskasivat ja tappoivat suomalaisia.

Ennen toista maailmansotaa Venäjän sisällissotien loppumisesta aina vuoteen 1939 Suomenpuolueettomuus ”antoi ilmeisesti riittävää turvaa Leningradille”. Mutta 1939 Stalinin Neuvostoliitto, halusi/väitti haluavansa lisäturvaa ja sopi Saksan kanssa (Molotov – Ribbentrop sopimus 23. elokuuta 1939) , että Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Suomi oli muiden Pohjoismaiden kanssa julistautunut puolueettomaksi. Mutta sillä ei ollut mitään merkitystä Neuvostoliitolle, joka aloitti Talvisodan 30.11.1939. (Pienenä välihuomautuksena: Presidentti Boris Jelzin pyysi 1944 presidentti Koivistolta anteeksi Talvisotaa rikoksena Suomea kohtaan. Nyt Venäjällä oppikirjoissa uudelleen väitetään Suomen aloittaneen Talvisodan Mainilan laukauksilla.)

Ajatellen Suomen Natoon liittymisen kannatusta kansan keskuudessa on syytä ymmärtää, että Venäjän ja Suomen järjestelmien erot ovat hyvin tiedossa kansan keskuudessa. Jo 1939 suomalaiset – mukaan lukien työläiset – lähtivät yksimielisesti puolustamaan maata Venäjän hyökkäystä vastaan. Samoin karjalaiset eivät, ensin vuonna 1940 ja lopullisesti vuonna 1944 jääneet hyökkäävän Venäjän vallan alle, vaan pakenivat muualle Suomeen. Stalinin vainoista, punapakolaisten likvidoinneista ja maanviljelijöiden pakottamisesta kolhooseihin oli tullut tänne riittävästi tietoja.

Tällä hetkellä kymmenillä tuhansilla suomalaisilla on henkilökohtaisia kokemuksia työskenneltyään erilaisissa projekteissa Venäjällä. Ja mielipide on edelleen sama. Kuten eräs haastattelemani asentaja perustaen kokemuksiinsa Venäjällä sanoi minulle: ”Perkele, jos se systeemi tulee tänne, niin minä lähden vintovkan kanssa metsään.” (Perkele on suomenkielen voimakkain kirosana, vintovka on eräs venäläisen sotilaskiväärin merkki, sitä käytetään joskus kuvaamaan yleensä kivääriä.)

Tällä hetkellä

Tällä hetkellä Suomella on Venäjän Pohjoisen ja Itämeren laivastojen vuoksi suuri geopoliittinen merkitys Venäjälle. Jo yksinomaan Muurmanskin tukikohdat sukellusveneineen ja ohjuksineen merkitsevät sitä, että kriisin puhjetessa Venäjä ilman muuta yrittää miehittää Suomen. Onneksi ennen miehitystä joukkojen keskitykseen menee niin paljon aikaa, että Suomella on aikaa valmistautua hyökkäyksen torjumiseen ja mahdollisesti jopa estää koko valloitusyritys alkuunsa.

Samoin, jos Venäjä aiheuttaa valloitusyrityksellään kriisin Baltiassa, Suomen etelärannikkoatarvitaan sekä hyökkäykseen että puolustamiseen. Liittymällä Natoon Suomi valitsi, kumman puolen joukot tänne kriisitilanteessa mieluimmin otetaan. Groznyin, Aleppon, Mariupolin, Hersonin raunioiden ja Butschan joukkomurhan jälkeen valinta ei ollut vaikea, Eivätkä Nato tai USAkoskaan ole atomiaseilla tai muutenkaan Suomea uhanneet.

Historia on meitä opettanut, ettei puolueettomuus suurvallan naapurina anna turvaa. Kenraalien kartoissa ei ole harmaita alueita. Ja Stalinia lainatakseni ”kaikki tssä maailmassa voi muuttua.”

Suomen itärajalla olevien poliittisten järjestelmien ja elintasojen kuilu on ehkä Euroopan syvin. Venäjä on autoritaarinen fasistinen valtio. Lukijan on syytä verrata tietojaan Venäjästä Wikipediasta löytyvään fasismin määritelmään Faschismus – Wikipedia. Määräajoin järjestettävät vaalit eivät ole vapaat eivätkä rehelliset, media on hallinnon tiukassa valvonnassa, oikeuslaitos ei ole riippumaton, vastustajat ovat vankiloissa tai heidät on murhattu, myös ulkomailla asuvia vastustajia murhataan, koululaiset harjoittelevat sotilasaseiden käsittelyä jne.

Suomen demokratia on yksi maailman parhaiten toimivista ja korruptiota on vähän. Suomi on valittu jo seitsemän kertaa maailman onnellisimmaksi kansakunnaksi. Mittaustavan mukaan olisi ehkä parempi puhua maailman tyytyväisimmästä kansasta. Elintason kuilu on näkyvä. Venäjällä elintaso on Moskovassa ja Pietarissa hyvä mutta muualla maassa kehitysmaatasoa.

Ollessamme osa Venäjää 1809 – 1917 Suomelle oli myönnetty autonomia. Se säilytti ruotsalaisen oikeusjärjestelmän, protestanttisen uskonnon samantyyppisen hallinnon kuin Ruotsissa -oman senaatin (hallituksen) ja esimerkiksi oman valuutan alkaen 1860 keisari Aleksanteri II:n armollisella päätöksellä.

Venäläinen maaorjuus ei koskaan tullut Suomeen. Suomi säilyi kulttuuriltaan ja elämäntavoiltaan pohjoismaisena, ja yhteiskunnan instituutiot arkipäivän tasollakin säilyivät ennallaan. Keisarit olivat suomalaisiin alaisiinsa ja suomalaiset keisareihinsa tyytyväisiä. Senaatin torilla vastapäätä Suurkirkkoa tsaari Aleksanteri II:n patsas seisoo kaikkien poliittisten ja sotilaallisten mullistusten jälkeenkin eräänlaisena Suomen kansan kiitoksena tsaarille. Vasta Venäjän vallan loppuaikoina Nikolai II:n aikana välit kiristyivät. Suomalaiset kuvaavat tuota aikaa sanalla ”sortovuodet”.

Toisen maailmansodan, siis venäläisille hävityn kahden sodan (Talvisota ja Jatkosota) jälkeen Suomi kuului selvästi Venäjän etupiiriin ihan niin kuin Churchill, Roosevelt ja Stalin Jaltalla sopivat. Franz Josef Straußin käyttämä termi ”Finnlandisierung” kuvaa hyvin tuolloista riippuvuuttamme Venäjästä. Vähitellen askel askeleelta Suomi hankki lisää liikkumatilaa. YK:hon liityttiin 1955, EFTA:an 1986, EU:hun 1995, Euro otettiin käyttöön 2002 ja nyt Natoon 2023. Voidaan sanoa, että nyt Suomi on täysin integroitunut Länteen.

Aseistuksessa ja tukikohdissa Venäjällä on yksinomaan Suomen läheisyydessäkin murskaava ylivoima. Seuraavalla sivulla on kartta Venäjän joukoista Suomen lähellä.

Venäjän asevoimat kokonaisuudessaan on kuvattu esimerkiksi Wikipediassa StreitkräfteRusslands – Wikipedia

Suomen itärajaa ei ole linnoitettu. Puolustus perustuu metsien, soiden, kallioiden ja järvien merkityksen tunnistamiseen ja niiden hyvksikäyttöön. Pohjois- ja Keskisuomen kohdalla liikenneväylät ovat Suomen ja myös Venäjän puolella huonot, mikä vaikeuttaa valloitusyrityksiä niiltä suunnilta. Kaakkois-Suomessa on järvien ja kapeikkojen vuoksi hyvät puolustautumismahdollisuudet, Mutta Suomen rannikot ovat verrattain avoimet ja kuten Ukrainassa on nähty, ilmapuolustuksessa on aina aukkoja.

Suomen puolustusvoimien vahvuus on seuraava:

Sotilaita

aktiivipalveluksessa 23 000

sota-ajan vahvuus 280 000

muu koulutettu reservi 500 000

Materiaalia

Tykistöä  yli 1 500

Hävittäjiä 62

Taistelupanssareita 200

Muuta mekaniikkaa yli 1000

Vaatimaton laivasto

Suomen puolustusvoimat on kuvattu esimerkiksi Wikipediassa Verteidigungskräfte Finnlands – Wikipedia

Edellä olevat tiedot paljastavat hyvin voimasuhteiden epätasapainon.

Itsenäisyytensä ajan Suomi on joutunut lähtemän siitä, että sodan aikana omilla voimilla tullaan toimeen muutama viikko tai kuukausi. Sen jälkeen saadaan apua jostain. Liittyminen Natoon teki tämän strategian entistäkin uskottavammaksi. Edellyttäen tietysti, että voimme luottaa tarvittaessa Naton ja muun lännen apuun.

Suomen itsenäisestä puolustusstrategiasta Toisen maailmansodan päätyttyä voidaan puhua Neuvostoliiton sortumisen jälkeen. Suomella oli sitä ennenkin tavoitteena puolustaa maata mahdollista hyökkäystä vastaan. Mutta Neuvostoliiton hajoamisen alettua 1985 puolustusstrategia alkoi olla realistisella pohjalla. Erikseen on vielä syytä painottaa, että ulkopolitiikan tavoitteena on tietenkin suhteiden pitäminen naapureihin sellaisina, että sotaa ei syty.

Ovatko Suomen puolustusvoimat riittävän vahvat muutaman viikon puolustustaisteluihin? Ukrainan sodan kokemusten mukaan ovat. Erityisesti maavoimia ja tykistöä on riittävästi. Suomen hävittäjät alkavat kyllä jo olla käyttöikänsä loppupäässä. Mutta alkaen vuodesta 2026 ne korvataan huippumoderneilla amerikkalaisilla F-35 hävittäjillä. Ilmatorjunnassa on puutteita kauko ja korkeustorjunnassa, mutta kunhan Israelista tilattu Daavidin Linko ( David’s Sling) toimitetaan.ilmapuolustusvalmius on riittävä. Suomen merivoimat ovat vaatimattomat ja Ruotsin toivotaan Naton jäsenenä ja tehtyjen sopimusten perusteella tulevan apuun nopeasti.

Suomen sotilaallinen voima perustuu paitsi aseisiin myös koulutettuihin reserviläisiin. Suomalaisten puolustustahto on erittäin korkea. Yli 80 % suomalaisista ja reserviläisistä haluaa, että maata puolustetaan asein hyökkäystä vastaan. Venäjän tavoitteet ovat tulleet selviksi sekä sanoissa että teoissa. Jo ennen Ukrainan sotaa presidentti Putin, hänen läheiset neuvonantajansa ja valtion hallussa oleva media toistuvasti kertoi Venäjän tavoittelevan joko keisarinvallan tai Neuvostoliiton aikojen mahtavuutta ja rajoja. Meillä Suomessa ja koko Lännessä kerrottiin tuon viestin olevan tarkoitettu vain Venäjän sisäiseksi. Hyvä kuvaus löytyy vaikkapa seuraavasta linkistä Russlands Motive der Macht | Terra X - die Wissens-Kolumne - ZDFheute

Kun katsomme luetteloa Venäjän valloituksista tällä vuosituhannella, tulee selväksi, että kyse ei ole vain sanoista - Tšetšenia 1999 -2009, Georgia 2008, Krim ja Itäukraina 2014 ja 2022 hyökkäys

Ukrainaan. Eikä kannata sulkea silmiä myöskään tapahtumista Transnistriassa, Etelä Ossetiassa ja Abhasiassa. Kauhistuttavinta kuitenkin on verrata Putinin Venäjän sisäistä muutosta, tavoitteita javalloituksia Hitlerin Saksaan – esim. valloitukset Reininmaa 1936, Itävalta 1938, Tšekkoslovakia 1939 ja toisen maailmansodan aloitus 1939. Venäjän sisäinen kehitys on ollut myös samanlaista kuin Saksassa 1933 – 1939. Kokonaiskuva on yksinkertaisesti hirveä. Putinin nimittäminen Putleriksi ei ole asiatonta vaan perusteltua.

Täyskäännös Suomen turvallisuuspolitiikassa alkoi marraskuussa 2021, kun Presidentti Putin ilmoitti Venäjän vastustavan Naton laajentumista itään ja vaativan USA:n ja Naton sitoutumista laajenemisen pysäyttämiseen.

Suomen Natoon liittymisen askeleet olivat lyhyesti kerrottuna seuraavat. Täyskäännös Suomen turvallisuuspolitiikassa alkoi marraskuussa 2021, kun Presidentti Putin puheessaan suurlähettiläille ilmoitti Venäjän vastustavan Naton laajentumista itään ja vaativan USA:n ja Naton sitoutumista laajenemisen pysäyttämiseen. 14.1.2022 Venäjän ulkoministeri Lavrov sanoi Venäjän kunnioittavan

Suomen suvereniteettia ja Suomi ja Ruotsi voivat itse päättää liittoutumisestaan. Lavrov kuitenkin korosti, että Venäjä arvostaa maiden liittoutumattomuutta. 21.1.2022 presidentit Putin ja Niinistö kävivät ratkaisevan puhelinkeskustelun, jossa Putin Niinistön suoraan kysyessä vahvisti, että Venäjän Naton laajentumisen keskeyttämistä koskeva vaatimus koski myös Suomea ja Ruotsia. Venäjä siis puuttui itsenäisen Suomen turvallisuuspoliittiseen päätösvaltaan ja halusi pakottaa

Suomen takaisin vasallikseen ja osaksi havittelemaansa turvavyöhykettä. - Ja suurvallan turvavyöhyke tarkoittaa aluetta, jossa se pyrkii sotansa käymään, ampumaan alas vihollisen ohjukset mukaan lukien atomikärjillä varustetut ja tarvittaessa miehittämään alueen. Suomen historian lehti oli kääntynyt.

Valtion johto teki päätöksen Suomen ohjaamisesta Natoon. Ongelmana oli aluksi epätietoisuus kansan mielipiteistä. Suomihan on demokraattinen valtio, jossa päätöksiä ei tehdä, jos kansan tiedetään sitä selvästi vastustavan. Ratkaisun toi maaliskuussa 2022 tehty mielipidetutkimus, jonka mukaan 60 % suomalaisista kannatti Natoon liittymistä. Kansanäänestyksen järjestämisestä Natoon liittymisestä keskusteltiin, mutta sitä ei peläten Venäjän vaikuttamisyrityksiä järjestetty.

Mielipidetiedustelujen mukaan kansan selvä enemmistökin vastusti kansanäänestyksen järjestämistä ja viestitti päättäjille ”teidät on demokraattisesti rehellisissä vaaleissa valittu tekemään juuri tällaisiavaikeita ja merkittäviä päätöksiä, tehkää työnne!”. On syytä muistaa, että Venäjä oli ennen mielipidetutkimusta 24.2.2022 hyökännyt Ukrainaan, ja uhkailut ydinaseilla olivat alkaneet.

Presidentti Niinistö kävi vielä useita keskusteluja presidentti Putinin kanssa, mutta toiveita sodan päättämisestä ei ollut näkyvissä. Suomen edellä kuvaamalta puolustusstrategialta oli uskottavuus pudonnut pois, ja 12.5.2022 presidentti Niinistö ja pääministeri Marin ilmoittivat kannattavansa Suomen jäsenhakemuksen lähettämistä Natoon.

Natohakemuksen lähettämisestä äänestettiin Suomen Eduskunnassa 17.5.2022. Eduskunnan 200 kansanedustajasta 188 kannatti jäsenhakemuksen lähettämistä, 8 vastusti sitä ja 3 oli poissa. 1.3.2023 oltiin niin pitkällä, että valmiista sopimuksesta järjestettiin lopullinen äänestys Eduskunnassa. 184 edustajaa äänesti Naton kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisen puolesta, 7 sitä vastaan, 1 äänesti tyhjää ja 7 edustajaa oli poissa. Eduskunnan puheenjohtaja ei näissä äänestyksissä käytä ääntään, siksi äänten yhteismäärä on 199. Lopullisesti Suomesta tuli Naton jäsen 4.4.2023.

Prosessi oli siis äärimmäisen demokraattinen ja harvinaisen yksimielinen. 97 % suomalaisista kannattaa Ukrainan auttamista. Suomen kansan halu pysyä itsenäisenä ja osana Länttä, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen Suomeen kohdistamat uhkaukset tekivät tehtävänsä.

Nöyristely Venäjän edessä ei takaa rauhaa vaan ainoastaan lisää tuulta Venäjän harjoittamanuhkailun ja kiristyksen purjeisiin.

Tapahtumat Suomen Natoon liittymisen jälkeen ovat vahvistaneet Suomen asemaa.

Merkittävin on tietenkin ollut Ruotsin hyväksyminen Naton jäseneksi 7.3.2024. Suomenselusta ja tarvittaessa avun saamisen logistiikka on nyt turvattu. Suomella on lisäksi nyt kahdenväliset puolustussopimuksen Ison-Britannian ja USA:n kanssa, mikä jossain määrintarvittaessa vahvistaa niiden sitoutumista Suomen puolustamiseen – vaikka me kyllämuistamme, että Ukrainallakin oli vuonna 1994 Venäjän, USA:n ja Ison-Britannian antamatturvatakuut, ja vaikka historia on opettanut, kuinka nopeasti erilaiset puolustussopimukseton irtisanottu Russland garantiert 1994 Souveränität der Ukraine - SWR Kultur .

Suomen maaperällä, ainoana Venäjän rajanaapurina olevana Natomaana, ei ole pysyviämuiden Natomaiden joukkoja. Yhteisiä harjoituksia kyllä järjestetään. Suomen ja Ruotsinomat lait kieltävät ydinaseet ja niiden sijoittamisen maahansa. Nyt Ruotsin pääministeri onilmaissut, että asia voisi sotatilanteessa muuttua. Suomessa ydinaseista ei käydä keskustelua, Natojoukkojen sijoittamisen tarpeesta tehdään tutkimusta. Mutta on syytä huomata, että ehkä juuri näiden asioiden pohdinnan vuoksi Venäjän uhkailut ovat keskeytyneet tai loppuneet, eikä uusia hybridioperaatioita ole meneillään. Luulenpa ja toivon, että Venäjä on tajunnut Suomeen kohdistuvien uhkauksien ja hybridioperaatioiden vaikutuksien olevan muuta kuin heidän toivomansa ”nuo hullut tschuchnat 3 näyttävät tekevän mitä vain turvallisuutensa lisäämiseksi.” ( Tschuchna on venäläisten pilkkanimi suomalaisille)

Nöyristely Venäjän edessä ei takaa rauhaa vaan ainoastaan lisää tuulta Venäjän harjoittaman uhkailun ja kiristyksen purjeisiin. Tämän me olemme Venäjästä oppineet.

Seuraavassa linkissä olevan Venäjän analyysin kuuntelu vaatii aikaa kokonaisen tunnin mutta auttaa ymmärtämään Suomen toimintaa Evaluation of Russia by Finnish Intelligence Colonel(English audio) | December 3, 2018 – YouTube Tahto puolustaa Suomea ja tahto auttaa Ukrainaa sentaistelussa itsenäisyytensä puolesta ovat Suomessa vahvat. Suomalaisten puolustustahtoon viittasin jo aikaisemmin. Sitoutuminen Ukrainan auttamiseen ja jopa puolustamiseen suorastaan hätkähdyttää.

Eurobarometrin tekemän kyselyn mukaan 97 % suomalaisista kannattaa Ukrainan auttamista. Televisiokeskustelussa hetki sitten Vihreiden entinen ja Vasemmistoliiton nykyinen

puheenjohtaja kertoivat olevansa valmiita lähettämään Naton joukkoja Ukrainan avuksi, jos Ukraina olisi häviämässä sodan. Juontajan hämmästykseen ja viittaukseen mahdolliseen kolmanteen maailmansotaan rouvat vastasivat kuin yhdestä suusta ”Venäjä ei saa voittaa”. Pääministeri Petteri Orpo sanoi muutama päivä sitten, että Venäjän voitto Ukrainassa olisi katastrofi Suomelle ja eksistentiaalinen uhka koko Euroopalle. Täällä vallitsevan käsityksen mukaan Venäjä jatkaa valloituksiaan ainakin Baltiassa ja mahdollisesti myös Suomessa, jos sen annetaan voittaa Ukrainan sota. Meidän suomalaisten on melkein mahdotonta ymmärtää ja hyväksyä, että Espanjan pääministeri pyytää Naton pääsihteeriä puhumaan vähemmän sodan uhasta, kun kansa hermostuu, presidentti Biden pyytää Ukrainaa pommittamaan vähemmän Venäjän öljysäiliöitä, kun öljyn hinta nousee, ja vain vähemmistö saksalaisista olisi valmis puolustamaan maataan mahdollista hyökkäystä vastaan.

Ajatuksia jatkosta.

Liittymällä Natoon Suomi hakee turvaa Venäjän mahdollista yritystä vastaan ”pienellä ja nopealla erityisoperaatiolla” valloittaa Suomi, kuten Stalin yritti 1939 ja Putin helmikuussa 2022 Ukrainassa. Tällä hetkellä Venäjä näyttää olevan sotilaallisesti liian heikko valloittamaan Ukrainaa, ja Natoa vastaan se on selvästi alakynnessä. Suomi on siis ainakin toistaiseksi turvassa.

Jos taas Ukrainan sota laajenee Venäjän ja Naton tai Venäjän ja EU:n väliseksi sodaksi,sodan painopiste ei ole täällä pohjoisessa vaan Keski-Euroopassa, ja sota ei vyöry Suomen yli edestakaisin. Tilanne on hyvin samanlainen kuin 1941 -1945. Jos sota laajenee atomisodaksi,se ei ole ainakaan Suomen syy. – Ja on lopputuloksen kannalta yhdentekevää, onko Suomi Naton jäsen vai ei.

Atomisodan syttymiseen me täällä Suomessa emme usko. Kokemukset esimerkiksiKuuban ohjuskriisistä 1962 ja Afganistanin sodasta 1979 – 89 kertovat, että Venäjää voikäsitellä samalla tavalla kuin kiristäjiä yleensä. Kun kova tulee vastaan, kiristäjä perääntyy.

Jos lähdet mukaan kiristäjän peliin, peräännyt ja maksat loppuelämäsi. Kuten edellä Martti J.Karin YouTube videosta käy ilmi, Venäjä halveksii heikkoja ja taipuvaisia ja arvostaa kovuuttaja päättäväisyyttä. Ennen atomisotaa, Venäjällä valta vaihtuu.

On myös syytä muistaa, että Suomea ei Toisen maailmansodan tuloksena miehitetty. Syynä oli ilmeisesti ainakin osittain suomalaisten kova Neuvostoliiton hyökkäyksen vastustus– keinoja kaihtamatta. Venäjä arvosti tuolloin ja arvostaa edelleenkin eniten kovuutta jasotilaallista voimaa. Suomalaiset näyttävät hyvin muistavan tämän historian opetuksen.

Helsingissä 30.5.2024

Matti Karvinen

Tierokirjailija