Luin juuri Hesarin artikkelin sosiologi Anssi Ylirönnin, 35 v. pitkittyneestä työnhausta. Kun itselläni on jonkinmoisia kokemuksia vastaavasta tilanteesta, mutta myönnettäköön monen vuoden takaa, ajattelin kommentoida.
Niitä kommentteja kyllä löytyy leegio, mutta ottaisin esiin vain mielestäni keskeisimmän. Suosittelen: lopeta työnhaku ja keskity löytämään yhteys muihin, mielummin muilta aloilta, samassa tilanteessa oleviin. Sen paremmin työnantajiin - pieniin tai isoihin, yksityisiin tai julkisiin - ei tulevaisuuttaan kannata rakentaa.
Itse työllistyin ns. Idea-projektin seurauksena. Siitä olen vuosien aikana montakin blogia tälläkin sivustolla kirjoittanut. Muutaman haun perusteella suosittelisin tutustumaan kahteen ensin löytämääni:
Hyviä kysymyksiä
Valtakunnan virallinen työtön
Tiedän, että nykyisessä korona-kriisissä yhteyden ja aktiivisen yhteistyön aikaansaaminen "vennonvieraisiin" on haasteellista jopa erittäin haasteelista, mutta haasteellista se oli silloinkin, vuonna 1992 syksyllä. Enkä edes yritä väittää, että itselläni olisi idea, jolla se nykytilanteessa ratkaistaisi. Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että se on ratkaistavissa. Sen lisäksi siitä , että toiminta perinteisillä tavoilla, puhumattakaan luottamisesta työvoimaviranomaisiin, et tule koskaan muuta saavuttamaan kuin tukia.
6 kommenttia:
Hakki,
minultakin lähti työpaikka alta, jo keväällä 1992. Samassa veneessä siis oltiin. Olin juuri saanut valmiiksi ensimmäisen lisensiaattitutkintoni, mutta siitä ei noissa olosuhteissa ollut mitään apua. Ehkä pikemminkin päinvastoin.
Mutta minulla oli onneksi vaihtoehto kun vaimoni oli erään työntekijötään ulkomaille lähettävän ministeriön palveluksessa. Noin 400 aktiivisen töpaikkahakemuksen jälkeen päästin "narusta irti" eikä minun urani ollut enää vaimoni uran esteenä. Tuli sitten nähtyä maailmaa vähän avaramminkin.
Tätä ei voi antaa muille yleiseksi neuvoksi, mutta jos on taloudelliset mahdollisuudet keksiä työn korvaajaksi jotain muuta, niin siitä vaan. Näin jälkeenpäin ajatellen ja koko elämän kannalta, elämä työn ulkopuolella muodostui minulle henkisesti paljon rikkaammaksi kuin mitä se olisi ollut neljän seinän sisällä jonkinlaisena virkamiesnilkkinä. Minun kohtallani kohtaamani työttömyys oli Happpy End. Eivätkä ne opinnot hukkaan ole menneett, on mukava tietää jostain asioista enemmän kuin ihan tavallinen tallaaja.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Enpä tuosta kohtalostasi aiemmin tiennytkään. Voimme siis kumpikin "lohduttautua" ajatuksella toisaalta sillä, että emme olleet ainoita ja toisaalta, että olemme silti lähes kolmen kymmenen vuoden jälkeen elossa ja, ainakin suhteellisen hyvässä kunnossa.
Toivottavasti artikkelistani ei jää lukijalle käsitystä, että mielestäni työtä ei pitäisi tai voisi myös kriisiaikoina löytää. Pahimmillaan, muistaaksena 1994 helmikuussa työttömänä oli oikeasti, inhorealistisesti tilastoista laskien yli 700.000. Eikä syntynyt työllisyysreservi ehtinyt sulaa tämän vuoden tammikuuhun mennessä kuin noin 200.000.
En vain usko siihen, että tulevassa työvoiman ylitarjontatilanteessa perinteinen työnhaku kävisi ratkaisuksi sen paremmin työpaikan kuin toimeentulonkaan löytämiseen. Kyllä se jälleen on tavalla tai toisella itse tehtävä. Siinä auttaa monialainen vapaaehtoinen ja itseohjautuva yhteistyö.
"Virkamiesnilkkeihin" jouduin - joskin vapaaehtoisesti - tottumaan 90-luvun viimeisellä puoliskolla liiankin kanssa. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta varsinkin julkinen sektori, mutta myös yksityisen sektorin erityisesti suuret toimijat ovat heitä täynnä. Suurissa organisaatiossa taitavat edellytykset "pikku Hitlereiden" syntymiselle ja kasvamiselle olla aivan liian otolliset.
Hakki,
+++ En vain usko siihen, että tulevassa työvoiman ylitarjontatilanteessa perinteinen työnhaku kävisi ratkaisuksi sen paremmin työpaikan kuin toimeentulonkaan löytämiseen. +++
En minäkään usko siihen. Ainoana ratkaisuna näen työn jakamisen. Nykyisin ja vielä enemmän tulevaisuudessa automaatio, tietotekniikka ja tekoäly hoitavat työn, sitä ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Muistatko kun "ennen vanhaan" meidän lapsuudessamme raitiovaunuissa ja busseissa istui rahastajatytöt, kaupassa kaupantäti kiikutti yksi tavara kerrallaan asiakkaan pyytämän tavaran kaupantiskille, pankkisalit olivat suuria ja jokainen otto ja pano merkittiin käsin pankkikirjaan. Globalisaatio on vienyt työn kauaksi meistä kuluttajista, kulutustavarat tuotettiin paikallisesti. Suomessa valmistettiin radioita ja televisiota, Helvar, Salora, Asa olivat täysin kotimaisia merkkejä. Tämä kaikki piti ihmisiä leivän syrjässä kiinni. Nyt tämä kaikki on ollutta ja mennyttä. Kun Öljykriisi ja kansantalouden kasvun hidastuminen nostivat työttömyyttä jyrkästi 1970-luvun puolivälissä ja maassa oli ennätykselliset 60 000 työtöntä, perustettiin Kekkosen hätätilahallitus. Nyt tällainen työttömyys olisi varsinainen lottovoitto.
Työn jakamisen aloittaisin siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon vastaavasti palkkaa alentamalla. Mutta työn suhteen on samanlainen menttaliteetti kuin mitä pääomankin suhteen, sitä ei luovuteta piirunkaan vertaan yhteisen hyvän ja solidaarisuuden nimissä.
+++ Kyllä se jälleen on tavalla tai toisella itse tehtävä. Siinä auttaa monialainen vapaaehtoinen ja itseohjautuva yhteistyö. +++
Poispotkittuja työntekijöitä kannustetaan perustamaan osakeyhtiö, jolloin henkilö putoaa monen turvaverkon ulkopuolelle. Minulla oli ensin toiminimi, joka sai jopa kolme toimeksiantoa. Vähän myöhemmin perustin osakeyhtiön, pienentääkseni konsultin asiantuntijariskiä (maanrakennusalalla riskit voivat olla suuria), en saanut ainuttakaan toimeksiantoa, mutta yhtiöni tilintarkastajasta tuli hyvä ystävä. Saavutus sekin.
Minulla ei ole viisastenkiveä, millä tämä asia ratkaistaan. Monasti työtöntä syyllistetän veteläksi työhaluttomaksi, mutta ainakaan akateemisen ammatin hankkinutta en ole sellaista tavannut ainuttakaan, niin paljon on koulutukseen ja ammattiatoon sekä henkisesti että taloudellisesti panostettu.
Toivon, että tämän korona-ajan jälkeen (jos se nyt yleensään loppuu), asenneympäristö työn jakamisen suhteen tulisi myötämielisemmäksi. Toinen vaihtoehto on jonkinlainen anarkian yhteiskunta.
PohjanPoika
Kyllä korona-aika joskus loppuu vaikka vain siten, että siihen sopeudutaan; siitä tulee uusi normaali.
Tuskinpa kenelläkään on viisastenkiveä tilanteen "lopulliseen ratkaisuun". On tämä sen verran kompleksi tilanne. Itse en lähtisi työtä jakamaan vaan ennemminkin luomaan uutta työtä. Siihen sitä osaajien monialaista yhteistyötä juuri tarvitaan, kehittämään sellaista lisäarvoa, lähinnä palvelujen puolella, josta joku on valmis maksamaan. Im grossen und ganzen - eiköhän meillä jo aika riittävästi tavaroita ole?
Yksi viisastenkivi saattaisi olla, että meidän nykyinen globaali, liberalistinen markkinatalous saataisi kehitettyä sosiaaliseksi markkinataloudeksi, globaaliksi, alueellisiksi tai kansallisiksi. Globaalia tulonjakoa tulisi samalla olennaisesti kaventaa, joka tapahtuisi lähtökohtaisesti ensin kansallisella tasolla, sitten alueellisella ja lopuksi globaalilla. Keinona verotus ja veronkierron estäminen sekä kansallisesti että globaalisti. Tässähän niitä vaatimattomia käytännön ideoita sitten on...
Eilen törmäsin YouTube - videoon 1177 BC: The Year Civilizaation Collapsed.
https://www.youtube.com/watch?v=bRcu-ysocX4 Tuntui niin kovin tutulta. Samaa aihepiiriä on mielenkiintoisesti käsitellyt myös Jared Diamond useissa kirjoissaan ja luennoissaan, mm. "Guns, Germs and Steel" ja "Collapse". Niihin aika ajoin syventymällä syntyy helpottava, rauhallinen, fatalistinen mielenlaatu ja asenne. Ei mitään uutta auringon alla.
Joten; eiköhän nautita vielä tästäkin vapusta. HW.
Hakki,
+++ Siihen sitä osaajien monialaista yhteistyötä juuri tarvitaan, kehittämään sellaista lisäarvoa, lähinnä palvelujen puolella, josta joku on valmis maksamaan. +++
Puuttuisin tähän suomalaisten palveluiden käyttöön: Suomalainen palkkataso on senverran matala, että palveluden käyttöön ei ole juuri mahdollisuuksia. Suomalainen tavis ei käytä siivouspalveluita ja asuntoremontitkin tehdään kykyjen mukaan itse. Se vanha autokin jätetään huoltamaatta, vaihdetaan korkeintaan öljyt ja se huolto oli sitten siinä. Jos ei kykyä korjaus- ja huoltotehtäviin aluksi ole, homma optetellaan. Myöskin palveluiden käytöstä yhteiskunta verottaa varsin suolaisen osan eikä tuo kotitalousvähennyskään tuo lohtua kuin paremmin ansaitsevalle väestönosalle kun vähennysprosentti on sama kuin mitä tuloveroprosentti.
+++ Globaalia tulonjakoa tulisi samalla olennaisesti kaventaa, joka tapahtuisi lähtökohtaisesti ensin kansallisella tasolla, sitten alueellisella ja lopuksi globaalilla +++
Milläs tuon teet: koko globaali talous on rakennettu halpamaiden riistämiselle, EU:kin on sitä samaa kun keskus-periferiajärjestelmässä ja EU:n yhteisellä rahalla on periferiamaiden osto- ja palvelukysyntävoimaa madalletettu. Huomaan sen täällä Saksassa kun Euron ostovoima on täällä melkoisesti - noin 30% - parempi kuin mitä periferia -Suomessa. Niissä hikipajoissa joissa meidän vaatteemme nykyisin valmistetaan ei työntekijöillä ole mahdollisuuksia ostaa niitä tuotteita joita me itse kalliisti tuotamme, ei edes niitä tuotteita joita nuo raukat itse valmistavat. Tulonjaon kannalta minusta olisi oikeudenmukaisempaa suljettujen talousalueiden järjestelmät. Mutta siihen ei ole järjestelmät valmiita.
Mutta kyllä se tästä; tämän koronan jälkeen muodostuu ehkä uudenlainen maailmanjärjeselmä, vaikeaa nähdä minkälainen se on, sillä tämä korona-aika ei ole vielä ensi vuonnakaan ohi. Sitä ennen ehtii tapahtua kaikenlaista.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoikaa
Valitan hidasta reagointiani. Sain jo kertaalleen kirjoitettua kommentin, mutta sitten se yks' kaks' katosi kyberavaruuteen. Ja jo valmiiksi saadun uudelleen aloittaminen on minulle aina ollut vaikea...
Nyt katalyyttinä on Ilta-Sanomien erikoistoimittajan Jan Hurrin napakka kirjoitus, joka liittyy valtion rajuun velkaantumiseen. "Kommentti: Jälkipolville perinnöksi jäävä velkataakka on harhainen myytti" https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006509070.html .Ei se suoraan työnhakuun liity, mutta työllistymisen mahdollisuuksiin ja laajemminkin edellisiin artikkeleihini.
Mutta sitten takaisin kommentteihisi. Kun nyt lomautettujen ja myöhemmin ilmeisesti irtisanottavien määrät olennaisesti kasvavat, on selkeästi samalla tiedostettava mistä ne erityisesti kasvavat. Palveluista. Ja palvelut ja lisävelkaantuminen ovat pitkälti olleet ne sektorit joiden varassa viimeiset yli kymmenen vuotta pitäneet Suomen elossa.
Palveluista työttömäksi jääneitä ei teollisuus sen paremmin paljoa ilmeisesti puhuttele, eivätkä he teollisuutta juurikaan kiinnosta, tuskin heistä paljon hyötyä edes olisi. Mutta siitä vaan. Tärkeintä olisi saada heidät nopeasti töihin veroja maksamaan ja tuista irtaantumaan. Muuten meillä tämän revohkan tuloksena rakenteellinen pitkäaikaistyöttömyys nousee uudelle, uljaalle tasolle. Miltä tuntuisi 500.000?
Yhtä toivotonta on mielestäni kuvitella, että syntyvä "työvoimareservi" suurin joukoin olisi kehittämässä uusia vientiteollisia huippu-innovaatiota ja vastaavia startuppeja perustamassa.
Mitä taas tulee kansallisiin ominaisuuksiimme palvelujen ostajina ja työ verottajina, ne ovat pitkälti itsemme (= poliittisten päättäjiemme) vallassa. Jotain suuntaa kuitenkin antavat ne muutokset, jotka viime talouskriisin nostivat palveluiden osuutta, vaikkaa kahviloiden, baarien, ravintoloiden, jalkahienronttojen, joogatuntien, yksityisten päiväkotien, palvelutalojen, potkulautojen ... muodossa.
Globalisaatiolla on puolensa. Totta varmasti on, että "globaali talous on rakennettu halpamaiden riistämiselle", mutta samalla sen seurauksena satoja miljoonia ihmisiä on saatu nostettua - ainakin hetkeksi - pois absoluuttisesta köyhyydestä keskiluokkaan tai yksittäisiä ihmisiä jopa rikkauksiin. En oikein usko, että edes korona pystyy kokonaan lopettamaan globalistunutta kansainvälistä markkinataloutta.
Riistämisen mahdollistavat ne valtiot, joiden väestö on riistämisen kohteena. Ja valitettavasti on kai niin, että meidän neoliberalistinen talousregiimimme niiden toimintaa tehokkaasti ruokkii. Mutta toivoa on. Jollain aikataululla, vähitellen ja juuri varallisuuden kasvun seurauksena "ehtii tapahtua kaikenlaista". Vaikkapa https://www.cigionline.org/multimedia/collapse-american-empire
Lähetä kommentti