Olisiko todella niin, että suomalainen työeläkejärjestelmä olisi vain konsensuspolitiikan aikainen iso Ponzi-huijaus? Työmarkkinajärjestöjen aikoinaan sopima ja perustama rahastojen rahasto, josta hyötyvät ainoastaan kauimmin mukana olleet? Jossa luu pannaan viimeksi mukaan tulleiden kouraan? Konsensuksen, Lumedemokratian, pyhän kolmikannan iki oma Wincapita?
Näinä aikoina, kun luotto kaikenkarvaisiin eliitteihin kärsii päivä päivältä yhä kasvavan deflaation, jäi kummittelemaan epäilys maamme suurimpiin rahastoihin. Työeläkerahastoihin. Varsinkin, kun eilisen artikkelini kommenteissa asiasta väännettiin.
Tiedän, että maassa verekseltään lain rikkomisesta kiinni jääneet nimitetään pääministereiksi, ministereiksi, eduskunnan puhemiehiksi ja ministeriön lakia valmistelevan työryhmän jäseniksi. Viimeisin esimerkki tästä demokratian ja kansalaisten oikeuskäsityksen vastaisesta tilanteesta on luonnollisesti Tarastin työryhmä. Mutta ei se ole ainoa, eikä sellaisenaan liity työeläkerahastoihin.
Kirjansa Lumedemokratia sen kirjoittajat Kaija Boxberg ja Taneli Heikka käsittelevät työeläkejärjestelmäämme sivuilla 39 - 41 otsikolla Kansan rahat eläkejuntan käsissä. Kuvauksesta jää vahva käsitys, että työeläkerahamme kaikki 120 miljardia euroa ovat hyvin tiukassa, harvain ja valittujen hyppysissä. Eduskunnalla, lopullisella päättäjällä on kumileimasimen asema. Kuitenkaan kyseessä ei ole edes valtion kontrollissa vaan työmarkkinajärjestöjen itseään varten perustama työeläkeasioita käsittelevä neuvotteluryhmä. Jukka Rantalan johtamassa neuvotteluryhmässä istuvat Lasse Laatunen (EK), Pertti Parmanne (SAK), Markku Salomaa (STTK), Markku Lemmetty (Akava), Matti Vuoria (Varma), Harri Sailas (Ilmarinen) ja Lasse Heiniö (Eläke-Fennia).
Hekö olisivat Suomen suurimmat pelurit? Mistä tiedämme, että työeläkerahamme ovat turvaavasti ja tuottavasti sijoitettuna? Tallessa? Myös tuleville sukupolville.
Eagles fly singly
perjantai 2. lokakuuta 2009
Suomen suurin Ponzi-petos? Työeläkejärjestelmä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Asiat joista murhetta kannetaan hoituvat kaikkialla. Ponzikassan rahat kun eivät riitä odotustasoihin ja myönnettyihin eläkkeisiin, niitä leikataan - kuten jo Balteissa.
Muutoinhan jouduttaisiin maksetun palkkasumman kutistuessa realisoimaan omistusta josta syntyisi oikea karhujen karhu markkinoille.
"Tiedän, että maassa verekseltään lain rikkomisesta kiinni jääneet nimitetään pääministereiksi, ministereiksi, eduskunnan puhemiehiksi ja ministeriön lakia valmistelevan työryhmän jäseniksi."
Se joka eniten kunnassa lantaa jokeen ja järveen laskee istuu yleensä virassa ja johtaa toimikuntaa joka valmistelee uusia tavoitteellisia ympäristömääräyksiä ja pohtii siirtymäaikaa.
Sama ponzissa, vesi- ja ympäristöjäljessä.
Olisi perin ikävää jos kerran saavutetua asiantuntemusta ei käytetä hyväksi.
Ja säästöä syntyy kun oikein ja asiantuntemuksella leikataan eläkkeitä ja päästöjä.
Onhan se, peräseinä, se pilleri.
Konsensus lähtee ajatuksesta, että päätöksentekijät aina tietävät asiat parhaiten. Ja samalla, että juuri he ovat parhaat asiantuntijat. Siksi tämä pieni porukka katsoo varmaan saaneensa Ainoan Oikean Totuuden - veljeskunnalta oikeuden tehdä meidän kansalaisten puolesta niitä ainoita oikeita päätöksiä.
He unohtavat, että ainakin hallitusmuodon mukaan olemme perustuslaillinen tasavalta. Sellaisessa kansa tekee päätökset, ei Ainoan Oikean Totuuden veljeskunnan asiantuntijat. Siksi me emme olekaan demokratia.
Demokratiassa kansalaiset, tai heidän edustajansa tekevät päätökset. Mutta halutessaan he voivat käyttää hyödykseen asiantuntijoilta saatavissa olevaa tieto. Mutta asiantuntijat eivät päätä mitä tehdään.
"Demokratiassa kansalaiset, tai heidän edustajansa tekevät päätökset. Mutta halutessaan he voivat käyttää hyödykseen asiantuntijoilta saatavissa olevaa tieto. Mutta asiantuntijat eivät päätä mitä tehdään. "
Juridisesti tää juttu menee tietysti niin, että edustajamme ovat antaneet päätösvallan tässä - niinkuin monessa muussakin asiassa - eteenpäin. Kun edustajamme perustivat eläkejärjestelmän, he hajauttivat sen hallinnon ja näin päätösvaltaa käyttävät elälaitosten edustajat. Ja nämä tietysti voivat tehdä päätöksiä myös yhteisten keskustelujen jälkeen. Niinkuin tekevät. Ja tekevät ehdotuksiakin. Jotka taas ovat asiantuntemuksella tehtyjä ja tulevat sitten aika usein hyväksytyiksi.
On huomattava että (Jukka Rantalan nyt vetämä) työryhmä on epävirallinen eikä ole sen kummemmin organisoitu. Eduskunta voisi halutessaan muokata päätöksentekojärjestelmän toisenlaiseksi.
Toinen asia on sitten se, mikä järjestelmä olisi parempi. Pantaisiko esim. Valtiokonttori päättämään asioista? Mikä paranisi?
Eekki
Tulihan se sieltä. :-)
Eli edustajamme = kansanedustajat = valtio on tässäkin jättänyt, itse asiassa sille kuuluneen asian hoitamatta. Se taas on johtanut siihen, että ne jotka alunperin ovat työeläkkeistä huolta kantaneet, myös tällä hetkellä käyttävät päätösvaltaa. Ja ongelma (ehkä) tuleekin vain siitä, että eduskunta ei ole sen paremmin toimeksiantaja kuin päätöksentekijäkään? Pelkästään kumileimaisin. Ehkä juuri se on tämän Länsi-Euroopan kalleimman (per capita) kansanedustuslaitoksen keskeisin rooli? Jättää kansalaisten kannalta tärkeimmät asiat muiden hoidettaviksi?
Kun nykyisessa eläkejärjestelmässä sittenkin aika pieni porukka pääsee hallinnoimaan valtavaa pääomaa kohtuullisen pienellä kaveriporukalla ja omat edutkin ovat jollain tavoin yhteiset herää kysymys onko kabineteissa tapahtuvassa päätöksenteossa muitakin kriteerejä kuin vain eläkevakuutettujen etu?
Lähetä kommentti