perjantai 11. marraskuuta 2016

Trump kääntää selkänsä NATOlle


tai Euroopalle? Sitähän Barak Obama jo kerran yritti. 

Kirjoitinkin asiasta mm. 19. helmikuuta 2012. Silloin EUlla ja Euroopalla oli uskottavuutta ja luotettavuutta jenkkien silmissä. Ja meillä eurooppalaisilla luottoa USAan ja sen johtoon. Miten mahtaa olla nyt? 

Donald Trumpin äänestäjistä useimmat eivät tiedä Euroopasta mitään. Tuskin haluavat tietääkään. He haluavat muurin ympärilleen suojelemaan heitä maailman pahuudelta. Suunnasta mistä tahansa. Samanlaisen muurin kuin Euroopan uus-nationalistiset puolueet ovat halunneet itselleen jo kauan, kukin omassa maassaan. "Rajat kiinni"! Samanlaisen muurin, joka heitä suojeli ensimmäisestä maailmansodasta aina 6.12.1941 Pearl Harboriin.

Kun amerikkalainen isolationismi on taas saatu maailmanpolitiikan näyttämölle, joudumme varautumaan sen eurooppalaisiin seurauksiin. Viimeksi seurauksena olivat Euroopassa nationalistinen totaritarismi, diktatoorisesti hallitut kansallisvaltiot ja lopulta toinen maailmansota. Nyt ei tarvittaisi kolmatta.

Tässä tuo neljän vuoden takainen kirjoitukseni:

Setä Samuli kääntää selkänsä



Sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll kirjoittaa tänään, ainoan valtakunnallisen vieraskynänä meitä suomalaisia taviksia aina puhuttavasta aiheesta NATOsta otsikolla Naton merkitys Euroopassa vähenee. Siihen on helppo yhtyä. 

Jo puolisen vuotta sitten USA, nykyisen presidenttinsä Barak Obaman suulla virallisesti ilmoitti maan strategisen painopisteen siirtyvän Atlantilta Tyynelle Merelle.  Saman oli jo kesän alussa tehnyt selväksi eroava, eläköityvä puolustusministeri Robert Gates jäähyväiskäynnillään Brysselissä. Siis NATO - Brysselissä.

Samoin on helppo yhtyä Limnellin päätelmään: " Jos Yhdysvallat irtaantuisi Natosta tai jos maan merkitys Natossa olisi nykyistä vähäisempi, sotilaallinen liittoutuminen olisi Suomessa todennäköisesti helpompi hyväksyä."

Sen sijaan viimeistään nyt on syytä perusteellisesti uudelleen arvioida onko
tämä kehityssuunta Suomelle edullinen? Onko maamme intressissä pitkään hellimämme voimistuva eurooppalainen turvallisuusyhteistyö? Tulisiko meidän edes pyrkiä ottamaan merkittävä rooli Euroopan uudessa turvallisuusyhteistyössä? Olisiko moinen omiaan vahvistamaan turvallisuuttamme ja erityissuhdettaamme(?) Venäjään?

Olisi kieltämättä luontevaa, että EUn jäsen olisi elimellisenä osana myös EUn itsenäisessä puolustusjärjestelmässä. Mutta kenen hyökkäykseltä tämä puolustusjärjestelmä meitä puolustaisi? Miten uskottavan puolustuksen se maallemme pystyisi antamaan? Voi antaa?

Maantieteellinen sijaintimme ei USAn mahdollisen NATOsta poistumisen jälkeenkään mihinkään muutu. Asemamme rajamaana muuttuu. Entisestä Ruotsin ja sittemmin Venäjän rajamaasta vain tulee EUn rajamaa. Rajamaat muodostuvat aivan liian helposti puskurivyöhykkeiksi. Koska näin on aina tähän asti ollut, miksei sitten tulevaisuudessa? Ainoat, joita rajamaan puolustaminen kiinnostaa, ovat itse rajamaassa asuvat.

Yhteisömme korkeimman poliittisen johdon viimeaikainen osoitus kyvyttömyydestään johtaa yhteisöä edes finanssikriisistä - nahkapäätöksiä nahkapäätösten jälkeen - ei järin hyviä lupaile turvallisuuspolitiikan osalta. Ja siihen on hyvä syy. Sitten II maailmansodan ei yksikään EUn mahtimaista ole oikeasti ottanut vastuuta omasta puolustuksestaan eikä siis turvallisuudestaan. Sillä Ison Iitan rinnalla, tai oikeammin Setä Samulin selän takana on olo todella ollut huoleton. 

Alamme tältäkin osin lähestyä perimmäisiä kysymyksiä. Kansakunnan turvallisuus ei ole merkityksetöntä nykyäänkään, ei vaihtorahaa, ei liioin vanhentunutta valuuttaa, käypä sen ylläpito sitten kalliiksi tai ei. Ja ovatpa tämän maan Wallinit, Kataiset tai Haloset asiasta ihan mitä mieltä tahansa. Vai vaihdetaanko malli Cajander ehkä malli Kataiseen? Eivät he vertauskuvina itse ole mallia käyttämään joutuneet. Eivätkä joudu.


Kansakuntien kaappien päältä vaihtuvat miehet ja naiset. Mutta historia tuntuu toistavan itseään ilman, että me siitä mitään oppisimme. Näin rapautuvat keskinäinen luottamus ja usko. Jos apua pyydämme Trump kyllä vastaa, mutta uskallammeko häneen luottaa ja uskoa?


11 kommenttia:

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Muistaakseni ainoastaan britit ja jenkit ovat varsinaisesti NATO:n maksavia jäseniä. Euroopassa ei ainakaan ole muita jäseniä, joilla olisi oma puolustus kunnossa, mutta koko höskän puolustusta on yritetty jotenkin saada NATO:n hommaksi.

Suomenkin puolustus on ollut jonkun NATO-option varassa, koska muut peukalokyytiläiset ovat menneet lupailemaan jotain. Kai ne ovat yrittäneet houkutella Suomea liittymän halvalla mukaan, että olisi enemmän millä päättää demokraattisesti tunnollisen vähemmistön sotavoimien käytöstä.

Vasta Brexit pani pummit miettimään EU:n omaa puolustusta ja Trump sai niihin lisä liikettä, vaikka se vain puhuu suoraan sitä mitä Obama on yrittänyt sanoa kohteliaasti, eli että Setä Samulin perse on auki ja vapaamatkustajien kannattaisi panna omat asiansa kuntoon.

Näiden näkökulmasta tilanne on sellainen, että lauma tyhjätaskuja haastaa riitaa Venäjän kanssa, jota niiden olisi kasvatettava omia menojaan, ja oikeassa maailmassa homma menee sillä tavalla, että ne alkavat sitten rakennella omia suhteitaan Venäjään ja jättävät pummit mesoamaan omiaan.

Jos mikään ei muutu nyt niin NATO voi hajotakin, koska sen taloudellinen puoli ei toimi käytännössä ollenkaan.

Hakki kirjoitti...

Satumainen, metsään meni

vai väitätkö, että Turkki, Kreikka, Espanja, Ranska, Norja, jne ... eivät kata NATOn suosimaa kriteeriä puolustuksen osuudesta BKThen, 2%? Edes lähellekään? Tai etteikö niiden puolustus olisi kunnossa? Ne panostukset eivät toki ole NATOn kustannuksia, joiden määrät taas ovat murto-osa edellisistä. Niillä ei ole edes Euroopan puolustuksen kannalta merkitystä ollenkaan.

http://www.nato.int/nato_static_fl2014/assets/pdf/pdf_2016_01/20160129_160128-pr-2016-11-eng.pdf#page=6

Alisuoriutujia, tai pummeja kuten sanot on paljon ja aste vaihtelee jäsenestä toiseen. Ja siihen on syynsä. Mutta niillä hedelmillä luotiin tilanne, jolla syntyi Brexit, Donald Trump ja muutama muukin populististen opportunistien vaalivoitto, tai sellaisen vahva uhka.

Mutta ei NATO tai turvallisuuspuutteet / -uhat ole meidän ajallemme keskeisintä ongelmaa. Keskeisintä on, että olemme antaneet demokraattisten järjestelmiemme rapautua. Meidän valitsemien poliitikkojen kyvyttömyys muuhun, kuin huolehtia seuraavissa vaaleissa valituksi tulemisesta, siinä meidän ykköspohteemme. Mutta niin kuin joku taisi jo aikaa sitten huomauttaa, "we have well passed the point of no return".

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Suomen kuivalehti on tonkinut kanssa asiaa ja todennut eurooppalaiset pummeiksi.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/eurooppa/trump-oikeassa-euroopan-nato-maat-vapaamatkustajia-usa-maksaa-valtaosan-puolustuksesta/?shared=944520-1378480e-500

Mun mielestä demokratia toimii niin kuin pitääkin, koska meillä on nyt hirveä itku ja ulina sen takia, että Trump meinaa panna suhteet Venäjään kuntoon. Poliitikot varmaan sitten jatkavat Venäjän uhkaa tullakseen valituiksi seuraavissa vaaleissa ja Itä-Suomen talous romahtaa kokonaan.

Mä en oikeastaan ymmärrä minkä takia demarit ovat onnessaan huimasta kannatuksesta, koska nyt koko paska uhkaa kaatua niiden syliin. Sipiläkään ei tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä ja se sentään osaa laskea yhteen ja vähentää.

Hakki kirjoitti...

Satumainen,


NATO on lyhenne sanoista North Atlantic Treaty Organisation. Pohjois Atlantin sopimus järjestö. Se perustettiin turvaamaan ns. Länsi-Eurooppa Neuvostoliiton mahdollisena pidetyltä miehitykseltä vuonna 1949. Silloin perustamisen suurimmat yksittäiset intressentit taisivat olla USA ja Britannia, erityisesti ensin mainittu. Sota oli maksanut maltaita ja maksumiehiksi tarvittiin markkinoita.

Syykin on aika selvä. Ilman USAn osallistumista 2. maailmansotaan ja sen taloudellista panostusta sodan voittamiseen Eurooppa - Uralille asti, tai vielä sen taaksekin saattaisi hyvin olla edelleen osa 3. Valtakuntaa. Tai sitten se saattaisi olla osa toista maailman-napaa, osa Neuvostoliittoa. Todennäköisesti ennemmminkin ensin mainittu. Miten tahansa, USAn rooli maailmassa olisi aivan jotain muuta kuin nyt.

Mielestäni 2 % on hyvä tavoite. Mutta ei se ole Jumalan sanaa. Ei liioin absoluuttinen totuus tarvittavasta vähimmäisrahoituksesta Euroopan turvallisuudelle. Laskettuna miten tahansa Euroopan NATO-valtioitten panostus puolustukseen nyt ja varsinkin pidemmällä aikavälillä pesee Venäjän vastaavan rahoituksen mennen tullen. Miksi se ei riittäisi? Varsinkin nyt, kun USAlaiset pankit ja rahoituslaitokset ovat rajattomassa ahneudessaan ajaneet Euroopankin valtiot mieron tielle ja ovat hyvää vauhtia kaatamassa nykyistä globaalia markkinataloutta.

Muista lisäksi, että 2% on vain suositus. Ja vaikka jenkit ovat pitkään esittäneet huoltaan sen johdosta, että eurooppalaiset eivät maksa riittävästi, he eivät ole halunneet omasta jäsenyydestään luopua. He ovat siis tason pitkin hampain sietäneet. Sitä paitsi he eivät ylläpidä omaa puolustusrahoituksensa tasoa yllä siksi, että muut NATO-maat eivät maksa tarpeeksi. Heillä on kyllä ihan varmasti ikiomat kansalliset intressinsä - ja ehkä harhansa - tarvittavasta tasosta.

Vaikka en kannatakaan Suomen liittymistä NATOon en haluaisi nähdä, että Länsi-Euroopan turvallisuus pantaisi kertalaakista uusiin puihin. Tai edes yritettäisi sitä jonkun Trumpin tavoin tehdä. Saattaisivat siitä puut pirstoutua tikuiksi ja päreiksi. Ja jäljelle jäisi...?

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Jenkit eivät varsinaisesti tee NATO:lla mitään, koska armeijalla on enemmän voimaa kuin muilla yhteensä. Niillä on myös intressejä muuallakin kuin Euroopassa ja Venäjän kanssa olisi hyvä olla hyvät välit, koska Kiinalaiset näkyvät olevan lähdössä liikkeelle ja Lähi-idässä on huonojen välien takia hankala tilanne, koska kumpikin osallistuu samaan sotaan.

Eurooppalaisien Venäjän uhka ei vain kuulu niiden maailmaan ja ne voivat ihan hyvin luopuakin siitä.

Toisaalta tässä on myös näkyvillä sellainen kaava, että Saksa on nyt päässyt eroon toisen maailmansodan voittajista. Venäjä on itse pahuus, britit päättivät erota EU:sta ja jenkit ovat pahoja, koska menivät perkeleet ja valitsivat presidenttinsä itse. Ainahan täällä on ollut itku ja huuto kun paljastuu, ettei presidentin virka jäänytkään pysyvästi demokraateille, mutta ei ihan tällainen.

Mun mielestä tässä on mielenkiintoista muun muassa se, ettei suunnitelmia EU:n yhteisestä puolustuksesta sopinut näyttää kansalle ennen kuin vasta sen jälkeen kun britit päättivät erota. Merkel vain istui sen päällä niin kauan kuin parhaaksi näki, vaikkei se ole edes EU-virassa, eli se ei ole kovin hyvä alku yhteiselle puolustukselle. Ehkä sen paljastaminen aikaisemmin olisi muuttanut brittien vaalitulosta, koska niillä on kokemusta Saksa-keskeisestä ajattelutavasta.

Muutenkin tämä, että Merkelistä ollaan tekemässä suurta johtajaa, on aika huolestuttavaa, koska Saksan suurista johtajista ei vielä ole päässyt kertymään hyviä kokemuksia eikä se edes ole kuin Saksan liittokansleri. Samoilla meriiteillä voitaisiin tehdä Euroopan johtajaa vaikka Niinistöstä, koska ei sitäkään päässyt äänestämään kuin yhdessä EU-maassa. Mä kyllä äänestin Peräsmiestä, mutta olkoon nyt pressana kun muut äänestivät toisin.

Suomenkin kannattaisi harkita EU:sta eroamista, mutta valitettavasti se äänestys on persunuorien hanke ja näkyy jo menneen pieleen, niin kuin muutkin niiden hommat.

Hakki kirjoitti...

Satumainen

Ja muistat varmasti, että USA on ainoana NATO-maana pikaisesti vedonnut 5 artiklaan ja edellyttänyt muilta jäseniltä tukea?

Vaikka Saksa on päässyt eroon maailmansodan voittajista, en oikein usko sen paremmin siellä kuin muuallakaan Euroopassa tyytyväisyydestä hyristeltävän? Ehkä sittenkin olisi oikeampi kuvata, että Saksa "on joutunut eroon"? Toisaalta Brexit ei vielä ole käytännössä edes käynnistynyt, eikä Trumpkaan vielä ole presidentti. Elämme dynaamisia, etten sanoisi jopa volatiilejä aikoja.

EUn yhteinen puolustus osana EUn perustoimintoja jo kerran WEUn muodossa kuopattiin, keskeisinä kuoppaajina mm. Suomi, vaikka Gustav Hägglund oli puikoissa. Se se vasta osoitti, että "se ei ole kovin hyvä alku yhteiselle puolustukselle".

EUsta ei kyllä kannattaisi erota, mutta EMUsta jopa pitäisi. Sikäli kun se olisi säällisesti mahdollista.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Mun mielestä myös EU:sta kannattaisi erota, koska se tulee vielä hajoamaan epädemokraattisuuden takia.

Komissaarit valitaan kysymättä kansalta ja sitten niillä on niin paljon valtaa, että ne voivat kävellä lakien yli. Sillä vallalla sitten pilataan sekin vähä mitä taloudesta on jäljellä, koska romahduksen ei annettu tulla ajallaan vaan sitä päätettiin lykätä ottamalla velkaa, ettei valtioilla varmasti olisi varaa selviytyä kriisipankeista kun ne joskus kaatuvat syliin.

Turvallisuuspolitiika on sitten pelkkää Venäjällä pelottelua eikä ollenkaan varauduta vallankumouksiin, vaikka kehitystä viedään kovasti siihen suuntaan. Kansalta lupaa kysymättä asioita sotkevat kaikkivaltiaan tunarit eivät ole nykypäivää ja ne heivataan jossain vaiheessa pihalle. Asetelma on aika samanlainen kuin vähän ennen Ranskan suurta vallankumousta eikä siitäkään seurannut paljon muuta kuin että Euroopassa sodittiin paljon.

Hakki kirjoitti...

Satumainen

EU on lähtökohdiltaan valtioiden, siis hallitusten kaupallinen yhteistyöelin tai - sopimus. Siihen se rakennettiin, edistämään Euroopan valtioiden (erityisesti Saksan ja Ranskan) riippuvuutta toisistaan. Sellaisena se onnistui liiankin hyvin. Niin hyvin, että siihen nyt kuuluu vajaat 30 valtiota, jotka kaikki ovat mukana omasta vapaasta halustaan. Ja saatiin jopa Nobel. :-)

Jälkikäteen tarkasteltuna virhe syntyi, kun täysin erillisille kansallisvaltioille, joilla oli täysin erilaiset taloudet, työmarkkinat, yhteiskunnallinen historia jne. jne. Ja jos jokin on pilannut EUn on se kansalliset poliittiset broilerit, jotka näkivät siinä omien kuningasteittensä portaat. Ja alettiin kuvitella, että luopumalla omasta kansallisesta valuutasta yhden yhteisen aikaansaamiseksi nopeutettaisi Euroopan federalistista kehittymistä Euroopan Yhdysvalloiksi. Tavoite, jota sinänsä kovasti kannatan.

Kävi kuitenkin päin vastoin. Uusliberalistinen globaali markkinatalous, erityisesti sen globaalin finanssikehityksen tuotekehittelyn osalta, Yhdysvaltain subprimekriisistä globaaliksi finanssikriisiksi kehittynyt järjestelmäkriisi ja kansallisvaltioiden kyvyttömyys, haluttomuus tai osaamattomuus säännellä finanssimarkkinoiden toimintaa, on tehnyt tehtävänsä.

Saatat olla oikeassa, että "Asetelma on aika samanlainen kuin vähän ennen Ranskan suurta vallankumousta". On mahdollista, että veri kohta kaduilla kuohuu. Sääli.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Junckerilla on visio EU:n turvallisuuspolitiikasta, ja vaikka se puhuukin arvoituksellisia, Venäjän kainaloon selvästi tekisi mieli päästä.

http://tass.com/world/914899

Hakki kirjoitti...

Satumainen

Visioita tulee ja menee ja varsinkin EUn eturivin poliitikoilla. Kaikella on aikansa...

500 miljoonainen EU tuskin kuitenkaan Venäjän kainaloon joutuu. Ellei sitten sodalla. Ja silloin seurauksena on vain uusi verinen ja pimeä ja kaamea keskiaika, odottamassa uuden ajan koittoa.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Mä olen yrittänyt hahmottaa suurvaltapolitiikkaa siltä pohjalta, että ne päättävät asioista mahdollisimman paljon keskenään, koska se on helpompaa kuin yrittää kasata yhtä vahvaa liittoumaa keskenään riitelevistä pikkuvaltioista.

Yhdysvallat ja Venäjä ovat kavereita ja sillä on pitkät perinteet. Venäjä olisi osallistunut Yhdysvaltojen sisällissotaan jos pohjoinen ei muuten olisi päässyt voitolle, koska sen laivasto oli siellä. Muuta syytä siihen on vaikea keksiä, koska siihen aikaan se oli aika kaukainen paikka säilyttää laivastoa.

Maailmansodissa ne olivat paita ja perse eikä Venäjä muuttuminen Neuvostoliitoksikaan haitannut, ja jälkimmäisen jälkeen tuli kylmä sota, jossa ne pitivät Euroopan jaettuna, ettei sotiminen olisi taas alkanut.

Mä en jaksa uskoa ollenkaan, että NATO olisi muuta kuin väline, jolla paimennetaan pikkuvaltioita, ja jos lähdetään siitä, että niillä on omat turvallisuuspolitiikat, jotka ovat tärkeämpiä kuin NATO, niin niillä vaikuttaa olevan etupiirijako voimassa. Jos NATO-maa on Venäjän etupiirissä, jonkit eivät puuhaa siellä samaa kuin Länsi-Euroopassa.

Mä olen varmaan aikaisemmin maininnut siitä vaikutelmasta, että monikulttuurihysteria olisi jotain, millä luodaan kaaosta Eurooppaan, ettei syntyisi komatta maailmansotaa. WikiLeaksista tiedetään, että sitä johtavat poliitikot ottavat yhteyttä jenkkeihin heti kun hommat näyttävät menevän reisille, eikä se leviä Venäjän etupiiriin.

EU painostaa Itä-Euroopan maita ottamaan pakolaisia, mutta jenkkejä asia ei sanottavammin kiinnosta, vaikka jos ajatellaan, että se olisi niiden keksimä tie kasvuun ja kukoistukseen, niin köyhät Itä-Euroopan maat olisivat eniten sen tarpeessa.

Pakolaistsunamin jälkeen tilanne on muuttunut selvemmäksi, koska Länsi-Euroopassa ollaan jo asuttamassa pakolaisia kantaväestön koteihin. Italiassa voidaan jo takavarikoida koteja tähän käyttöön ja esmes Ruotsissa on puhuttu, että tälle tielle pitäisi lähteä, ja varmaan pian lähdetäänkin, koska hallitus painostaa kuntia ottamaan pakolaisia, vaikkei näille löydy enää tilaa mistään.

Tällaisesta syntyy tietysti kapinamielialaa, koska koti on se reviiri, josta nyt ainakaan ei luovuta vapaaehtoisesti, mutta Yhdysvallat on ryhtynyt avuliaasti tutkimaan protestiliikkeitä ja löytänyt Venäjän, joka pyrkii horjuttamaan poliittista järjestelmää kritisoimalla pakolaispolitiikkaa. Ryssälle ei saa antaa periksi tuumaakaan vaan pakolaisia on otettava niin paljon, ettei mitään järkeä, ja jossain vaiheessa kansa on niin vihainen, että se ryhtyy vallankumoukseen.

Maailmansotaa ei syty, koska eurooppalaiset keskittyvät tappelemaan keskenään, ja henkselit paukkuvat Washingtonissa ja Kremlissä.