sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Ei lainaa takaisin maksaa tarvitse




Muistat varmaan keskustelun tästä aiheesta muutamia vuosia sitten? Sillä viitattiin valtioiden tai oikeammin julkisen sektorin ottamiin lainoihin. Ja mitä sitä nyt tavis moista vastaankaan väittämään. Erityisesti on kuitenkin mieleeni jäänyt Euroopan 12. parhaan valtionvarainministerin ensimmäinen toimi. Hän pani maksuun muistaakseni 2 miljardin lainanlyhennyksen Suomen valtionlainoihin.

Nyt sitten täällä EUssa ihmetellään, miten on mahdollista, että valuuttamme euro on ongelmissa? Eihän näin pitänyt käydä? Lainaahan ei tarvinnut koskaan maksaa takaisin?

Tämä tuli taas kerran mieleen, kun tutustuin aamun uutisiin, joiden mukaan  Kreikassa köyhyys on nyt huipussaaan. Vaikka tiedä nyt tuosta huipusta, kun prosessi on vielä kesken. "Viranomaiset, kirkonmiehet ja sosiaalijärjestöt varoittavat lehdessä jopa humanitäärisestä kriisistä." Kun kasvua yleisesti ottaen pidetään positiivisena, julkituon tässä uskoni siihen, että kreikkalaiset ovat tämän kehityksen osalta vain kasvun edelläkävijöitä.

Muistan hyvin poliitikkojen, keskuspankkijohtajan ja päivystävien ekonomistien puheet suomalaisten kulutusjuhlista. Ja näen tällä hetkellä kreikkalaisten taloudellista käyttäytymistä arvostelevat nettikirjoittelut sekä blogeissa että keskustelupalstoilla. "Parhaat" lähtevät siitä, että ihan oikein niille. Eikä aikaakaan kun koko eteläisen Euroopan kansakunnat oli niputettu yhteen vastuuttomien venkoilijoiden nippuun.

Mutta todennäköisemmin siellä on käynyt aivan samoin kuin meillä aikoinaan. Mitään erityisiä kulutusjuhlia ei kansalaisilla ollut. Mitä nyt poliitikot, keskuspankkijohtaja ja päivystävät ekonomistit vierittivät oman osaamattomuutensa maksajien harteille. Täytyyhän syyllinen aina nimetä. Sillä nyt ei ole väliä osuuko siinä oikeaan. Useimmin kun ei.

Meidän kolmen AAAn kansalaisten tulisi tämä muistaa myös nyt,  puhkuessamme pyhää vihaamme nettiin. Varsinkin näin Joulun alla kannattaisi tiedostaa ettei raha ole enää seteleitä, ei edes numeroita tiliotteessa vaan pelkkiä bittejä virtuaalimaailmassa. Sen siirtymisen ja kulloisenkin kohdentumisen lait päättävät meitä kaikkia viisaammat oliot. Eikä kenelläkään meistä ole sen paremmin kompetenssia kuin oikeuttakaan heidän päätöksiinsä vaikuttaa. Arvostelemisesta nyt puhumattakaan.


PS.

Kuralla oleva valtiontalous on seurausta huonosti toimivasta demokratiasta. Siitä, etteivät tavikset saa ääntään kuulumaan.



 




6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

Siksi kunnes raha, ja työ tuhansissa erimuodoissa, on rikkauden ainoa lähde, tulemme aina saamaan kumpaakin niukasti. Mutta, työ loppuisi lyhyeen jos voisimme lopettaa ahneuden ja sotimisen. Meillä jokaisella olisi vähintään kuuden kuukauden ”kesäloma” joka vuosi ja mahdollisuus mennä jokaiseen maailman kolkkaan hakemaan virkistystä kuuden kuukauden ajanvietetyön vastapainoksi. Kreikkalaiset ovat siinä asiassa, kuten Demokratiassa pisimmälle kehittyneet, joten on ymmärrettävissä, että he näyttävät tietä meille Johnny Late-Come - läisille. Olemme opin tiellä ja ainoa pulmamme on se, että olemme hidasoppisia.

Ehkä suurin psyche-culprit onkin se, ettemme ole vielä päässeet eroon animal-peloistamme ja pitääkseemme pelot kauempana meiden tulee kehitää ahneutta turvataksemme oman ja lapsiemme "tulevaisuuden". Siinä hommassaon on vain yksi huonopuoli jota emme ole ottaneet huomioon ja se on se, että kun jokainen meistä on ahne, heikommat jäävät ilman. Kun ilmanjääneet tulevat numerollisesti suurimmaksi ryhmmäksi - tulee revolution - rikkaat tuhotaan ja kun köyhä on myöskin ahne tulee köyhistä novo-rich tuhlaajapoikia. Osat ovat vaihtuneet monet kerrat - mutta ehkäpä se onkin ”vaihtoehdon” ainoa muoto jonka voimme tunnistaa.

Hakki kirjoitti...

Karl

Ahneus, kateus ja itsekkyys. Kolme inhimillistä ominaisuutta, joitten otteesta me ihmiset emme vuosituhansien aikana ole onnistuneet luopumaan. Ja hyvä niin. Ne kaikki toimivat kuin kriisi. Niissä jokaisessa on sekä Yin että Yang. Sen lisäksi, että kaikessa välttämättä on sekä positiivinen että negatiivinen ulottuvuutensa, niitä kumpaakin tarvitaan sekä maailmaa eteenpäin viemään että sitä yllä pitämään.

Ihan mielenkiintoista oli löytää sille googlaamalla seuraava määritelmä:

"Yin and Yang Meaning

The ancient Chinese subscribe to a concept called Yin Yang which is a belief that there exist two complementary forces in the universe. One is Yang which represents everything positive or masculine and the other is Yin which is characterized as negative or feminine. One is not better than the other. Instead they are both necessary and a balance of both is highly desirable."

http://www.absolutelyfengshui.com/fengshui/feng-shui-yin-yang.php

Tuon perusteella katsoisin, että nyt elämme liiaksi voimistuneen yin:in aikaa. Kaikkien kolmen (ahneus, kateus ja itsekkyys) osalta. Vaan viimeistään sen hoitaa aika.

Aion niiden vaikutuksista ja yksilö vs. ryhmien hyödyllisyydestä yhteiskunnallisina ilmiöinä ja toimijoina tässä lähiaikoina lisääkin kirjoittaa. Mutta ehkä en vielä ihan nyt.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

Noinhan me jaoittelemme, ”kolme inhimillistä ominaisuutta” ja kumminkin niiden kolmen ja monen muunkin ”inhimillisen ominaisuuden” lähtökohta on pelko, syvälle luotautunut epävarmuus jota sitten pirstoilemme rajattomasti. The Chinese created their own formulae, own image that become a fully blown religion, indicating division that still holds us in the mist of our past. As we know, man has not been able to bridge the division THAT EXISTS IN HIMSELF, and therefore continue to live in conflict with his “Yin-Yangs”.

Kaikki uskomukset, niin poliittiset kuten kaikki muutkin, eivät eroa toisistaan, nimeäan lukuunottamatta niiden rakenne on samanlainen, ”usko mitä sanon ja autuus on sinun”. Kuten tiedät, tällainen sokea seuraaminen on vähentynyt viime aikoina ja ihmiset ovat jättäneet osanoton niin kirkollisiin kuin poliittisiinkin hulinoihin. Katsoisin moisen ominaisuuden osoittavan heräävää tietoisuutta ihmisen typeryydestä seurata ”esimerkkiä” ja alkavan ajatella itsenäisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Vallitsevat käsitteet vanhentuvat ajan hampaissa. Kuten kaikki muukin, ne ovat ajan ilmentymiä ja voivat elää kehityksen mukaisissa aikaraameissa siksi kunnes jokin uusi tulee ja syrjäyttää vanhan. Uutta on esiintynyt monessakin muodossa, mutta kuten aina, se vähäinen uusi on imeytynyt vanhaan ja menettänyt uutuudensa.

Toivon menestysta kirjallisille harrastuksillesi ja että löydyt jotakin enemmän kuin kiinalaiset Yin-Yang selittelyt tarjoavat. Aika tarjoaa uutta, mutta me ihmiset vain mellastamme vanhan parissa ja missaamme uuden vanhaan takertuessamme.

Hakki kirjoitti...

Karl

"man has not been able to bridge the division THAT EXISTS IN HIMSELF, and therefore continue to live in conflict with his “Yin-Yangs”." True, and as I see it, we never will. Kyse on aina omasta asenteesta ja se on vapaasti valittavissa.

Siinäkin olet taatusti oikeassa, että "tällainen sokea seuraaminen on vähentynyt viime aikoina ja ihmiset ovat jättäneet osanoton niin kirkollisiin kuin poliittisiinkin hulinoihin." Vaan johtaako sekään, resurssien loppuessa, muuhun kuin kasvaviin konflikteihin? Toivottavasti. Vaan eppäilempä.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

Ainoa resurssi mikä on loppomaisillaan on henkinen resurssi - eikä sitä rahalla ja leivällä saa. Tosin leipä on välttämätön ja siitä ei ole pulaa, siellä enemmän kuin täälläkään. Ehkä et ole halukas menemään perusluonteisiin kysymyksiin, mutta ilman todenperäistä vastausta niihin emme pääse puusta pitemmälle. Jos huomioit tosiasioista esiintyvät, tehdyt kieroitumat ihmisen käytöksessä, tarkoitan, en pelkästään sitä mikä nähtävissä ulkopuolisissa, muissa ihmisissä, vaan sitä mikä on nähtävissä itsessään.

Sano mitä haluat, emme eroa muista ja kun ”muutkin” väittävät olevan, kuten mekin, erilaisia, niin olemme selvästi luoneet yhdessä kaiken sen mistä syytamme ”muita”. Ainoa asia jossa olemme tehneet yhteistyötä on ahneuden jalostus hommassa ja siitä on tullut kilpailevan elämäntyylin olennaisin osa. Tiedät hyvin kuinka haluttomia olemme edes katsomaan sellaista mikä ei ole ”mielekästä”.

Kansa hurraa positiivisestä ja itse olemme osa samaisesta kansasta tehden negatiivistä kaikella mahdollisella tavalla, ikään kuin positiivinen olisi mahdollista edes nähdä, ymmärtämisestä puhumattakaan ilman, että poistaisimme negatiivisuuden ensin itsestämme. Kaikki opetussysteemit pyrkivät välttämään sellaista mille on annettu negatiivinen väritys ja noin tehden kieltää mahdollisuuden nähdä mitä ja mikä estää meitä näkemästä ylitse rekentamiemme kotitekoisten esteiden. Mikään ei ole mahdotonta, mutta kun mahdollinen rajoitetaan auktoriteettien johtopäätöksillä ja me luotamme heihin, ollemme heidän pussissa kehdosta hautaan. Sitä vastaan sitten kapinoidaan, mutta se kapina on kapinaa vankilassa, eikä siellä, ajatuksen vankilassa, kukaan muu voi auttaa kuin vanki itse.
Niin kauan kuin ”eppäilemme” emme pysty tekemään mitään itsenäisesti. Epäilijä on itsensä rakentamassa epäilyksen vankilassa, eikä häntä kukaan muu kuin epäilijä hän itse voi sellaisesta vankilasta vapauttaa. Asenteet pakottavat ajattelijan ajatuksen jäämään asettamiinsa asennekaavoihin. Sellaiset asenteet, kuten kaikki muutkin asenteet, estävät katsomasta ja näkemästä omin silmin asioit, sellaisina kuin ne esiintyvät ja tekee faktoista fiktioita, ”omia” sellaisia, mutta jotka todellisuudessa ovat auktoriteeteiltä opittuja mielipiteitä.

Isänmaallisuus on perusolemukseltaan itsekeskeisyyden ilmentymää, tehden vieraasta vihollisen, eikä siihen tarvita edes näkyvää vihollista, vaan se on jo istutettu meihin, isänmaallisuuskäsitteeseen rakentuvana agressiivisuuden ilmentymänä ja on keskeisin osa, mikä on pelkoa tuntemattomasta, vieraasta.

Hakki kirjoitti...

Karl

Varmasti me, jokainen erikseen ja kaikki yhdessä, olemme samanlaisia kuin muut. Yhtä vaikeaa on muiden poistaa omaa negatiivisuuttaan kuin meidänkin. Ja kuinka se onnistuiskikaan, kun emme välttämättä edes yhdessä ryhmässä ole samaa mieltä siitä mikä asia on positiivista, mikä negatiivista? Samoin olemme jo taipumuksiemme, kokemustemme ja arvojemmekin perusteella määrittelemässä omista, ja yleensä vain niistä, lähtökohdistamme mikä on merkityksellistä mikä ei.


Olen hiukan eri mieltä väitteestäsi, että nimenomaan henkinen resurssi olisi loppumassa. Uskon itse, että olemme - valitettavasti - jälleen kerran lähestymässä yhtä saturaatiopistettä, jonka jälkeen suunta - minne se sitten kenenkäkin mielestä osoittaa - taas kerran muuttuu. "Velalla" rahoitettu taloudellinen hyvinvointimme on antanut monille mahdollisuuden henkiseen kasvuun. Valitettavasti saattaa olla niin, että vielä useampi on moiseen menettänyt kiinnostuksensa, kun materia on konkreettista ja usein "välttämätön" edellytys niin sosiaalisen kuin fyysisen toimeentulon kannalta.

Varmasti on niin, että kaikki perusopetus lähtee myös meillä siitä, että auktoriteettejä täytyy kunnioittaa. Ja ihan hyvä niin, jos sillä päästään ihmisenä kasvamisen alkuvaihetten vaikeitten vaiheiden yli. Sen jälkeen kokemukset alkavat vastata elämän koulusta. Jotkut meistä toistavat aiemmin oppimaansa hautaan saakka. Toisille kasvu ihmisenä on vasta alussa. Heistä jotkut voivat sitten lapsiaan neuvoa kuten Aksel Oxenstjärna aikoinaan. Enkä oikein usko hänen opastaneen poikaansa kapinoimaan?

Roomassa kansa hurrasi kun sai leipää ja sirkushuveja. Ja itsekin olisimme mukana huraamassa, jos tietoa todellisuuden muista elementeistä ei ole, tai on vain hyvin rajoitetusti. Siitä taas auktoriteetit edelleen "pitävät huolta", siksihän itsensä nyky-yhteiskuntamme patriiseiksi leimanneet poliitikot eivät uskalla puhua negatiivisistam asioista ja tehdä etuja leikkaavia ratkaisuja. Ja onhan lampaita huomattavasti helpompi ulkopuolisen hallita ja hyödyntää kuin leijonalaumaa.

Ehkäpä monelle isänmaallisuus edellyttää juuri kuvaamasi kaltaista ajatuksenjuoksua? Ja vielä useammalle niistä, jotka ovat sitä jotain vastaan taistellen olleet hankkimassa ja turvaamassa. Sen sijaan meillä ja meidän lastemme sukupolvilla ei sitä tarvetta, konkreettisena, ole ollut. Eikö meillä ole oikeus silloin myös muuttaa ajatteluamme vastaavasti? Itsenäisyytemme on arvo meidän puolestamme eikä ketään vastaan. "Me" emme ole "muita" vastaan, vaan yksi ainoa, pieni ja oma osamme maailma yhteisöistä? Haluamme rakentaa omaa yhteisöämme itsellemme mahdollisimman "oikeaksi", mutta emme muiden kustannuksella. Sallimme muiden toimia samoin.

Mutta ettei tämä kirjoitus nyt ihan naiivin idealismin puolelle uppoaisi; oikeutemme on sama kuin ihmisillä kaikkialla. Meillä on oikeus itsellisyyteemme ja koskemattomuuteemme. Ja oikeus myös puolustautua, jos sitä rikotaan.