torstai 3. syyskuuta 2009

Visio Suomen tulevaisuuden työllistäjistä

Suomen teolliset suuryritykset, ja siitä seuranneen 1900-luvun yhteiskuntarakenteen, loivat pitkälti 1800-luvun maahanmuuttajat. ”Yhtiö” ei vuosisadan vaihteen oloissa voinut turvata perheenjäsentensä jatkuvaa toimeentuloa muulla tavalla kuin palauttamalla voitot yhtiön kasvuun. Pääomia oli pakko kerätä. 1960-luvun lopun laulut 20 perheestä ja heidän nimistään riittäköön todisteeksi. Nyt me Suomessa syntyneet suomalaiset, pelaamme näillä pääomilla globaalia sijoituskasinoa, asuen täällä tai palmujen alla - ulkomailla.

Suomen nykyinen työvoima on vajaat 2,5 miljoonaa eli noin puolet väestöstä.

Tarkastelun kannalta ei ole olennaista väliä sillä, että viime aikoina muutama kymmenen tuhatta on siirtynyt tai siirretty työvoiman ulkopuolelle. Työvoima jakautuu kahteen sektoriin – julkiseen ja yksityiseen. Näiden kahden, ja viime kädessä vain näiden kahden, panos on kotitalouksien kannalta merkittävä. Ns. kolmas sektori voidaan tässä unohtaa, sillä jolleivät edellä mainitut tuota riittävää kansallista varallisuutta, kolmas näivettyy rahoituksen puutteeseen. Jopa ns. EU-rahoituskin, suurimmilta osiltaan pl. ilmeisesti maaseutu ja taantuvat alueet, loppuu 2006 alkaen. Talkoilla ei viisi miljoonaisen kansan talous kauan pyöri. Ei 5 miljoonan suomalaisen, eikä varsinkaan 450 miljoonaisen EU:n toimesta - mittatappio, mikä mittatappio. Ajatellen em. kahden sektorin työllistävää vaikutusta, on syytä jakaa molemmat karkeasti ainakin kahtia. Julkinen; valtioon ja kuntiin ja yksityinen; suuriin ja pieniin

Avainkysymys on, kenellä on mahdollisuus työllistää Suomessa asuvat tulevaisuudessa. Valtiolla? Kunnilla? Suurilla yrityksillä? Pienillä yrityksillä?

Kansainvälinen kilpailukyky, keskittyminen ydinosaamiseen, tehokkuusvaatimukset, yksityistäminen, ulkoistamistarpeet, verokilpailukyky, tuottavuus, globalisaatio, ”Kiina-ilmiö”, laajentuneet - ja ilmeisesti yhä laajentuvat EU-kotimarkkinat - sekä kotimarkkinoiden sääntely, tulotasoerot EU:n sisällä, kurjistuva kuntatalous, kuntapalvelujen kriisi jne. jne. pitävät lähinäkymillä huolen siitä, että ensimmäisillä kolmella ei ole minkäänlaisia edellytyksiä edes vastata nykyisen työllistämisosuutensa säilymisestä, kasvattamisesta puhumattakaan. Poisluettuna esimerkiksi Nokian kaltaiset onnenkantamoiset.

Jos vastuu jää pienille yrityksille, niin millä edellytyksillä?

Viime vuosikymmenen laman seurauksena yhteiskunnan veroin kerätyt - ja varmaan vähintään yhtä suuret yksityiset panokset - pantiin usein ITC startup yrityksiin, muuhun HiTechiin ja Uuteen Talouteen. Kävi, niin kuin kävi. Onneksi osa Suomeen ja suomalaisiin yrityksiin sijoitetuista pääomista säilyi WC:n pöntöltä ”Kuplan” puhjetessa. Kuitenkin liian suuri osa kansallisista pääomista haihtui savuna ilmaan. Kovin monta Suurta Kuplaa ei Suomen kokoinen talous kestä. Ei, vaikka kaikki Nokia - ja muut Uuden talouden lottomiljonäärit ryhtyisivät Business Enkeleiksi. Devalvaatiokaan ei tilannetta nykyisin pelisäännöin pelasta. Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa puolet pienyrityskannastamme – noin 80.000 - 90.000 yritystä – on ns. sukupolvenvaihdoksen tai ainakin omistajavaihdoksen edessä. Siltä eivät varjele eduskunnan lait, ei yritysten kasvumahdollisuudet, eikä edes mahdollisesti yllättäen käsiin räjähtävä kysyntä.

Useilla pienyrittäjillä ei ole edes säällistä eläkettä, koska he ovat minimoineet YEL-maksut, minimoineet viimeisten yrittäjävuosiensa investoinnit ja maksimoineet toiveet saada yrityksen myynnistä eläkerahansa. Mutta kenen, ja mistä, pitäisi maksaa ja miksi? Suurimmalla osalla ei ole, eikä tule, jatkajaa eikä ostajaa. Silloin on ostajan markkinat, kun heidän yrityksensä tulee myyntiin. Tällöin yrityksiä on kaupan tuhansia. Samanaikaisesti meillä on varaa siirtää 300.000 – 400.000 ihmistä kortistoon ja pitää heidät siellä vuositolkulla. Siirtää heitä työnantajan ja työntekijän hiljaisella, tai vähän äänekkäämmälläkin, yhteisellä sopimisella vanhimmasta päästä (57v. ja yli) ”putkeen”. Sitten taivastellaan jos nuoret, ja vähän vanhemmatkin, työttömyyden pitkittyessä syrjäytyvät ja muutamassa vuodessa sopeutuvat elämään julkisen sektorin elätteinä, työtä vieroksuen ja yksityisiä etujaan optimoiden.

Onko meillä varaa maksaa ja maksaa syrjäytyminen, sen tuleviin polviin vaikuttavasta asennevammasta puhumattakaan? Olisiko aika uusille, nykypäivän realiteetteihin pohjautuville toimintamalleille?

Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ei ratkaise ongelmia. Avaimina voisivat olla vastaukset kysymyksille kuten: Miksi vain 7 – 10 % pienyrityksistä on kasvuhakuisia? Miksi yli 90 % ei ole? Miten helpotettaisiin näiden, alle 10 % kasvua? Miten saataisiin loput 90 % edes harkitsemaan kasvun mahdollisuutta? Ellei muuten niin edes oman jatkuvan toimintansa ainoana reaalisena vakuutuksena? Millä ihmeen tavalla huolehdittaisiin edes siitä, että osa näistä 90.000 yrityksestä löytäisi kasvuhakuisen seuraajan tai edes nykyisenkaltaisen jatkajan? Löytyisikö työttömien ja ikääntyvien yrittäjien itsekkäästä yhteistyöstä edes osavastausta?

Missä muualla ovat vaihtoehdot?

Työllä vaihdantaan luotu lisäarvo on yritysten - ja niiden kautta yksilöiden - vaurauden perusta.
Ja myös yhteiskunnan.

PS.


Näin kirjoitin keväällä 2005. Olen edelleen samaa mieltä.

PPS.
Tänään Aamulehden blogeilla, jonne tämän kirjoituksen postasin, käydään nykyisyytemme syistä ja tulevaisuutemme suunnasta mielenkiintoista keskustelua. Siihen viittaan seuraavilla kappaleilla.

Viitaten artikkeliin Verotusta on pakko keventää, verojemme jatkuva kiristäminen johtuu todella siitä, että julkisen talouden annetaan holtittomasti kasvaa.

Viitaten artikkeliin Kyllä pienkapitalismille, jyrkkä ei sosialismille julkisen talouden holtiton kasvaminen johtuu puolueittemme kyvyttömyydestä tehdä tarvittavia rakenteellisia korjauksia.

Viitaten artikkeliin Yhteiskunnan kahtiajako - täyttä totta !, rakenteellisten korjausten tekemättä jättäminen johtaa ylisuureen ja tehottomaan hallintoon, jota yrityssektori ja palkansaajat eivät pysty rahoittamaan, mistä seuraa vain keskinäinen, kuviteltu vastakkain asettelu.

Nykytilanteessa vastakkain eivät ole yritykset ja palkansaajat, ei edes työ ja pääoma vaan puolue-eliitti ja kansalaiset.

7 kommenttia:

eurooppalainen kirjoitti...

Olen häkellyttävän paljon samaa mieltä yli 4 vuotisen kirjoituksen kanssa ja nyt se tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan.
Ohessa linkki uutiskolumniin joka ei nyt varsinaisesti anna vastausta asetettuihin kystmyksiin, mutta kertoo hyvin voittopuolisesti vientiteollisen maan talouden realiteeteistä...

http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/09/02/siirto-halpamaihin-oli-virhe/200919265/145

hakki47 kirjoitti...

eurooppalainen

kiitti kommentista ja linkistä. Todella rautainen artikkeli ja loistava puheenvuoro General Electricsin pääjohtajalta Jeffrey Immeltiltä. Oli jo aikakin jonkun huutaa: "Mutta eihän uutta taloutta ole."

Artikkelin PS. kohdistui Suomeen.

"Myös Suomessa on puhuttu palvelujen ja kuluttamisen lisäämisestä "jälkiteollisen yhteiskunnan" nimissä. On kummallista, kuinka mielellään suomalaiset kopioivat amerikkalaisten virheitä, mutta he eivät ole kovin hanakoita ottamaan järkeviä viestejä vastaan Atlantin toiselta puolelta. Jos joku uskaltaa Suomessa epäillä globalisaatiota, hän leimautuu vanhanaikaiseksi ja jopa kehityksen vastaiseksi jääräksi."

Suomikaan ei elä elämysmatkailulla ja päivittäistavarakaupalla.

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2007/03/14/suomi-ei-ela-palvelulla-ja-paivittaistavarakaupalla/

Tobe kirjoitti...

Kiitos hakki 47.
Tuossa oli paatoksella kaikki se mitä olen yrittänyt ruikkia pitkin matkaa.Eniten tässä maassa ärsyttää ettei poliitikkojen piirissä näytetä tajuavan koko samban kaameutta.
Yksikään puolue ei ehdota keinoja nostaa yrittäjyys siihen asemaan mihin se makoilevien miesten maassa kuuluu.Yrittäjyyden tulee olla riskinottajalle ja raatajalle tai "nerokkaalle" ihmiselle erittäin kannattavaa.Yritykseen jätettyä rahaa tulee valtiovallan erityissti suojella.Nostamatta jätetyt osingot ovat palkinnon arvoista pääomaa.Kun saisi vielä sosialidemokraattien päähän sellaisen simppelin näkemyksen, että osakesijoittaja on turvaamassa yritysten pääomia eli suorittavat pääomahuoltoa.sana keinottelu ei pitäisi olla sanavarastossa sellaisilla, jotka eivät itse ota riskiä ja palkkaa koskaan ketään kuin toisten rahoilla eli verovaroilla.Kyllä siellä politiikassa tiedetään mitä pitäisi tehdä, mutta ei tehdä kun se ei anna ääniä niiltä jotka tekevät sitä julkista hyvinvointia.? Onko muuten 200 kuntaa parempaa palvelua kuin vaikkapa 100 kuntaa.Onko läänin rajoilla mitään virkaa?Aluepolitiikka tarkoittaa meillä kulujen lisäämistä kun sen pitäisi tarkoittaa resurssien allokointia ja oikeaa työnjakoa.Kaikkialla ei voi olla kaikkea jos ei itse sitä maksa.
Suomi on muuten pienempi kooltaan ja väkiluvultaan kuin useammat USA:n osavaltiot...yksi maa -yksi kunta politiikka saisi ison säästön aikaiseksi...koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.Yrittäjyydestä pari sanaa.Miten on mahdollista, että Taideteollisen kk:n valmistuneet ovat useimmin yrittäjiä kuin vaikkapa Kauppakorkeasta tulleet?Vastaus lienee selvä.Yrittäjyyteeen ajaa pakko tai mahdollisuuksien puute toisen palveluksessa.Idealismi joka tapauksessa.Sitä kaameutta nyt tarvitaaan tappioidenkin uhalla.Mieluummin mahdollinen voitto kuin tiedossa oleva tappio.Onko kansa valmis tai sen johtajat?

hakki47 kirjoitti...

OrNot

Kiitti kiitoksista. Niitä ei koskaan saa liikaa.

Mielestäni viimeisinä vuosikymmeninä ihmisiltä on järjestelmällisesti haluttu viedä usko omiin mahdollisuuksiin. Jokaiseen vaivaan löytyy aina joku ammattimainen vastuuvirkamies. Se alkaa jo päivähoidosta ja jatkuu hamaan hautaan.

Suurin ongelma on yrittelijäisyyden tappaminen lapsiltamme. Tekeepä lapsi mitä tahansa, hänen täytyy saada lupa. Eikä erilaista käyttäytymistä siedetä. Jos aikuisten toimesta omista erehdyksistä oppiminen estetään seurauksena on tottelevaisten, kuuliaitten keskivertojen lauma, jolle asia kuin asia on ohjeistettava ulkopuolisten toimesta. Ryhdy siinä nyt sitten yritteliääksi, yrittäjäksi ryhtymisestä nyt puhumattakaan.

Luovuuden uskotaan koulussa ilmeisesti kuuluvan ns. taideaineisiin tai psykologian oppikirjan sivuille, ei arkipäivään...... No joo.

Kysyt onko kansa valmis tai sen johtajat? Tämä lauma seuraa johtajiaan hamaan hautaan. Se on se yksi joista se ei luovu. Ennen kuin tulee bankrotti. Jolloin hetki mietitään ja aletaan seurata seuraavia.

Voep se olla toisinnii kirjoitti...

Nyn jo istuu työryhmä joka asiaa pohtii taantuvien kuntien ja syrjääntyvien 50 kymppisten avuksi.

"EU-rahoituskin, suurimmilta osiltaan pl. ilmeisesti maaseutu ja taantuvat alueet, loppuu 2006 alkaen."

Tulee meille nämä jo kauan sitten idempänä keksityt kunnalliset yritykset ennen syrjäperien lopullista hiljenemistä aina Kainuusta Kehäkolmosen reunoille.

Yhteisruokalat, yhteisleipomo, marjamatkat, yhteisostot ja - myynnit paikalliset tuotteet.. ja klapit turistikeskuksiin ja kiihokkeena osallistumiselle toimintapisteet joilla voit ostaa vaikka paikan hampaaseen tai jopa kultaisen implantin kuten ennen itänaapurissa.

Ko enne kollektiivin lypsäjä.

Sitten kerromme kunnallisesta yrityksestä kultaisella hymyllä, että kaikki on nomaalia ja hyvin menee.

Mitäs me korpimaalaisliiton ja - kommunismin perilliset, meiltähä tämä heleposti käyp.

hakki47 kirjoitti...

Voep se olla toisinnii

vaan onkonnii?

Valitan. En osaa edes kommentoida.

NIHKEÄ VILJO KALEVI EISTOLA kirjoitti...

perkeleen hakki 47 ime munaa !!!